Puomitreeniä!

Torstai illalla laitoin meille vihdoinkin puomeja, pidin siis suunnitelmista kiinni kerrankin. Laitoin kolme ravipuomia molempiin suuntiin lävistäjälle, eli pystyttiin tulemaan ravipuomit kasikolla. Toiset 3 ravipuomia oli hieman pidemmillä väleillä ja toiset hieman lyhyemmillä väleillä. Se lisäksi laitoin 3 yksittäistä puomia maneesiin.

Aloin heti verkkaamaan kevyessä ravissa puomien yli. Annoin hevosen liikkua koko ajan aika lailla niin miten se itse haluaa. Pidin vaan huolen, että se liikkuu eteenpäin. Kertakaan ei protestoitu ja hevonen meni ihan innoissaan puomeille ja teki puomit todella hyvin. Ravin jälkeen otin yhden kierroksen ravia ympyrällä, jossa hevonen kerran lähes stoppasi, mutta päästiin liikkeelle samantien. Nostinkin laukan ravien jälkeen. Aluksi laukkasin kierroksen verran, jonka jälkeen aloin tulemaan puomia molemmilla ympyrän sivuilla. 

Kalle oli todella innoissaan. Yleensä yritän itse katsoa ja sovittaa askelta, mutta torstaina annoin sen oikeastaan vaan laukata. Paikatkin osui hyvin, sillä laukka pyöri kunnolla. Muutamia kertoja jouduin hieman ottamaan kiinni, kun vauhtia alkoi tulla vähän liikaa. Heppa oli ihanan herkkä, vaikka kuumui ja innostui, sillä heti kun otin hiemankin ohjasta kiinni, hevonen tuli hyvin takaisin ja takajalat oikeen tuli hevosen alle ja yläpää nousi. Tein muutamia nostoja laukkaa, jotka sujuivat hyvin. Molempiin suuntiin tehtiin aika pitkään puomeilla töitä ja hevonen alkoikin venyttämään lopulta laukassa todella hyvin, kun puomit jätettiin pois. Sen jälkeen vielä loppuravit ravipuomien yli kasikolla. Heppa oli vieläki aika innoissaan ja välillä "ampaisi" vähän turhankin reippaasti ravipuomeille. Onneksi Kalle on puomeilla hyvä ja saa silti nopeastikkin rytmiä muutettua.

Ihan lopuksi ravailin vielä ilman puomeja muutaman kierroksen ja heppa oli varsin tyytyväinen itseensä. Pitkän loppukäynnit vielä, sillä pojalle tuli jopa hiki. Tallissa heppa sai paljon herkkuja ja loimet päälle, jalkojen pesu ja iltaruuille. Olin kyllä todella tyytyväinen pikku poikaani. Ei se vissiin ainakaan kipeä ole, sillä heti kun muutaman puomin viitsi kantaa, ei kiukuttelusta ollut tietoakaan. Olen entistä varmempi, että se on kyllästynyt kouluratsastukseen maneesissa. Viime vuonna samoihin aikoihin oli vielä enemmän ongelmia, mutta en uskaltanut lähteä niitä ratkomaan, koska hevonen oli niin hankala, ettei tullut mieleenkään lähteä maastoon tai laittaa puomeja ja esteitä.

Tänään jatkettiin myös ilman kouluratsastusta. Laitoinkin hevosen heti aamulla kuntoon ja suuntasimme jälleen maneesiin. Ihan varma en vielä maneesiin mennessä ollut, että mennäänkö uudestaan puomeja vai juoksutanko hevosen. Päätin kuitenkin juoksuttaa, ettei tule tehtyä kahta päivää samoja juttuja peräkkäin. Juoksutin Kallen sivuohjilla ja heppa liikkui todella kivasti. Se oli alusta asti todella elastinen ja sopivan energinen. Jopa laukoilla se ei pukittanut tai riekkunut kertaakaan, vaan kuunteli ja teki hyvin hommia. Lopussa molempiin suuntiin se venytti oikeen hyvin ylälinjaa ja työnsi samalla todella hyvin takaa. Vielä kun saataisiin samanlaista irtonaisuutta ja työntöä takaa ratsastuksissa, niin heppa olisi hieno. Juoksutuksen jälkeen hepat pääsivätkin ulos ja minä siivosin ja laitoin tallin kuntoon. Huomenna en vielä ole varma, ratsastanko vaiko onko Kallella vapaata, sillä lähdetään jouluostoksille.

Tuli omatkin kengät ja chapsit pestyä. On niihin jo jonkin verran kulumaa tullut, mutta on ne kyllä todella hyvätkin:)

Vähän rakennetta tällä hetkellä. Takapää tosin aika paljon korkeemmalla mitä etupää on, sillä ei oo ihan noi takakorkea. Massaa on kuitenkin jo aika kivasti.

Hmmm...

Kalle imusolmukkeet eivät ole enää olleet turvoksissa ja kuumettaei edelleenkään ole noussut onneksi, joten liikutus on jatkunut suht normaalisti. Heppa kuitenkin heittäytyy todella hankalaksi kesken ratsastuksen ja niin kävi eilenkin. Alkuun hevonen oli kiva ja rento, vaikka oli ollut todella kevyellä liikutuksella muutaman päivän. Ravailtiin eteen alas isolla kasikolla, jossa hevonen oli ainuastaan hieman jäykkä taipumaan. Otin laukkaa rennosti ja isosti isolla ympyrällä molepiin suuntiin, joka sujui hyvin.

Alkulaukkojen jälkeen aina ongelmat alkavat. En tiedä johtuuko siitä, että hevonen tietää, että sen jälkeen ruvetaan tekemään enemmän töitä vai miksi se sitä tekee. Eilen taas oli ongelmana hevonen jumittaminen, protestointi ja pakitus ja aina samalla kohtaa maneesissa yritin miten tahansa siinä kohtaa ratsastaa. Kalle on tässä asiassa vielä hankala, koska mitä enemmän sitä yrittää komentaa sen enemmän se vetää herneenpalon sieraimiinsa. Yritin rauhassa ratkoa ongelmaa, jossa meni taas ihan liian kauan. Sain kuitenkin vielä yhdet laukat molempiin suuntiin hyvin, jossa sen suurempaa ongelmaa ole vaan hevonen laukkaa hyvin ja mielellään. Annoin kuitenkin laukata rennosti, enkä vaatinut hevosta kokoamaan. Laukkojen jälkeen hevonen vielä hieman jumitteli, mutta lopulta sain muutaman kierroksen hyvää ja rentoa ravia, joihin oli hyvä lopettaa, vaikka hevonen ei edelleenkään ihan parhaimmillaan ole.

Tein pitkän loppukäynnit samalla pohtien ongelmien syytä. Nämä samat ongelmat oli viime vuonna täysin samaan aikaa, tosin viime vuonna paljon pahempina ja pidemmän aikaa. Tiedän, että olen mennyt aivan liian yksipuolisesti jo pitkään maneesissa. Puomit, esteet ja maastot ja etenkin maastoilu on jäänyt oikeastaan kokonaan, sillä hevonen on ollut hieman vaikea ja energinen ja ulkona pimeää, jolloin olen maastoilun skipannut. Ei me yleensäkään paljon muualla kun pellolla ja metsäpoluilla maastoilla rauhalliseen tahtiin, mutta nyt nekin ovat jääneet, kun pellot on kuravelliä, jolloin sinne ei pääse laukkailemaan.

Luulenkin, että hevonen on kyllästynyt yksipuoliseen treeniin maneesin seinien sisällä, eikä ihme kyllähän sitä itsekkin aina samoihin juttuihin kyllästyy. Lisäksi hieroin eilen hevosen selkää ja ennen ristiselkää hevonen on aika jumissa, joka johtuu varmasti pitkälti viime aikoisita kokoamistreeneistä. Lisäsin nyt takaisin paksumman loimen ja yritän hieroa selkää mahdollisimman useasti. Lisäksi en usko, että hevonen olisi kipeä, koska liikkuu aluksi ja lopuksi hyvin ja kiukuttelu on aina vaan ulko-oven päädyssä juuri ennen ovea. Olisi siis kummaa että hevonen olisi kipeä vain kesken ratsastuksen ja vain tähän aikaan vuodesta.

Tänään päätinkin kokeilla, jospa saataisiin hevosen mielenkiinto palamaan ja näkisi samalla auttaisiko edes maastokävely ongelmaan. Selkään en mennyt, sillä jos selkä on kuitenkin jumissa, joka haittaa hevosta, on sen parempi kävellä ilman ratsastajan ja satulan painoa selässä.

Heitinkin vain suitset ja liinan hevosen päälle, itselle hanskat ja raippa ja maastokävelylle. Hevonen oli alusta asti ihan tohkeissaan. Kalle kulki suurimman osan matkasta pikkuravia kaulakaarella, korvat hörössä pöristen. en kuitenkaan puuttunut sen käytökseen juurikaan, sillä siitä hevonen yleensä hermostuu ja alkaa vain hyppimään pystyy. Käytiin kävelemässä vähän metsäpolkuakin, jossa tuli vastaan 4 peuraa, onneksi Kalle otti ne suht rauhallisesti. Takaisin tullessa jälleen maneesin edessä hevonen oli hieman hankala taluttaa, mutta päästiin kotiin kaikki neljä jalkaa maassa:). Kävelytin vielä 4-5 kierrosta tarhojen ympäri, jotta hevonen sai käveltyä rennosti ja rauhallisesti. Sen jälkeen heppa pääsikin pihalle. Huomasi kyllä että se oli innoissaan kun pääsi vähänkin maastoon käppäilemään. Tosin itse sai kyllä hikihatussa kävellä, jotta pysyi edes jonkin verran herran perässä.

Huomenna ajattelin laittaa maneesiin puomeja ja mennä rennosti paljon ravipuomeja ja ehkä laukkajuttujakin puomeilla, sillä niistä hevonen todella paljon tykkää. Olisin mielellään mennyt myös maastokävelylle uusiksi, mutta menen illalla myöhemmin, jolloin on jo pimeää. Yritän myös koko loppuviikon välttää normi kouluratsastusta ja juoksuttaa ja käydä uudestaan maastossa ja ehkä hypätä jotain pientä viikonloppuna. Mutta seuraillaan nyt miltä hevonen tuntuu ja vaikuttaa.

Tavallisia kuulumisia jälleen!

Saatte taas viime viikon liikutukset ja muut jutut. Tiistaina Kalle sai vapaata, koska mulla meni koko päivä töissä.
Keskiviikkona heppa sitten taas joutui töihin. Jumppailin hevosta kaikissa askellajeissa. Se oli aika energinen ja välillä keskittyminen oli vähän hakusessa, joten töitä sai tehdä. Myöskin torstaina hevonen ei ollut ihan parhaimmillaan. Se oli vähän kuin käärme ja luikerteli koko ajan minne sattuu. En meinannut millään saada ulkopohjetta läpi. Hevonen kulki vasemmalle pää ihan sisällä ja ulkolapa valui pahasti ulos. Yritin korjata ongelmaa pitkään ja pelkästä omasta istunnasta ongelma ei voinut olla kiinni, sillä vaihtelin asentoa ja mikään ei auttanut. Lisäksi valumis ongelma oli aina vaan samalla sivulla.

Meillä oli puhdas loimi, olen aina kehunnut kun Kalle ei piehtaroi ulkona. Nyt on vissiin tarhat tarpeeksi kurassa, sillä hevonen kuopi tarhaan kurakasa ja piehtaroi siiinä. Nyt meidän lemppariloimi on ihan likanen.

Lopulta mulla meni vähän hermot, kun hevonen ei halunnut millään kuunnella. Pyysin muutaman kerran pohkeella vähän enemmän ja näpäytin raippaa lavalle. Hevonen samalla vähän hermostui, mutta sain hevosen kuitenkin suoraksi. Kalle on välillä oikeen draamakuningatar ja komentamisen jälkeen se sipsutti menemmään miniravia, ravaili siis lähes paikallaan.

Laukkakin oli pitkästä aikaa aika huonoa. Jouduin laukkamaan isoa laukkaa, sillä hevonen ei halunnut ottaa takajalkoja ollenkaan alle. Heti kun yritin edes hieman koota ja mennä pienempää laukkaa, tiputti hevonen raville. Yritin antaa sen laukata kunnolla eteen muutamia kierroksia, jotta saisi takapään vertymään, mutta tuntui, että ne jalat olivat jääneet talliin, eikä suinkaan hevosen alla. Lopulta luovutin ja tyydyin ihan ok:seen laukkaan, sillä hevonen ei selvästikkään niitä mukaansa halunnut tai pystynyt torstaina ottamaan. Tiedä sitä sitten.

Menin vielä loppuravit sen aikaa, että hevonen oli edes suht rento. Sen jälkeen lopetin ja kävelytin maastakäsin loppukäynnit.

Perjantaina liikutin hevosen heti aamusta. Se oli jo varusteita laitettaessa hieman outo. Maneesiin äästiin kuitenkin hyvin ja se oli ihan kiltisti. Jotenkin se kuitenkin oli jo vähän keskari pystyssä ennen hommien alotusta. Aloitin kevyessä ravissa ympyrällä, jossa hevonen päätti olla todella hankala. Joka kerta kun tultiin ympyrään tiettyyn kohtaan hevonen teki stopin, protestoi ja pakiitti. Muuten ympyrällä se kulki hyvin ilman mitaan ongelmia. Joku 5 kierrosta mentiin näin. Sen jälkeen kun tuntui ettei ongelma helpota päätin alkaakkin pakittaa hevosta siinä kohtaa kun se lähtee itse pakittamaan. Hevonenhan häämäntyi tästä ihan ja läheti heti pakiituksen jälkeen hyvin eteen.

Ongelma ei kuitenkaan edelleenkään hävinnyt ja olin päättänyt että päästään tästä kohdasta hyvin. Muualla ei ongelmaa ollut. Lopulta päätin avata hevoselle suuni ja ärjäsin selässä muutaman kerran tekemättä muuta. Hevonen lopulta lähti eteen, eikä sen jälkeen enää ongelmaa kyseisessä kohdassa ollut. Hevonen varmaan kanssa aavisti ettei mulla ollut raippaa, sillä raipalla koskemalla takapäähän hevonen lähtee aina eteenpäin, pohkeella pyytäessä se näissä tilanteissa vaan pakittaa enemmän.

Lopulta päästiin edes jonkinnäköiseen yhteisymmärrykseen ja laukassakin takajalat oli jo paremmin hevosen alla mitä torstaina. Ihan parhaimmillaan se ei edelleenkään ollut, mutta ihan ok. joten ravasin sen kanssa loppuravit ja loppukäynnit maastakäsin. Ratsastuksen jälkeen heppa pääsikin sitten pihalle.

Lauantaina heppa sai viettää vapaata. Eilen sunnuntaina menin iltapäivällä tallille. Otin hepan sisälle ja aloin laittamaan sitä kuntoon. Se oli yllätävän rauhallisen oloinen. Kun aloin harjailemaan sitä, huomasin kaulan ja pään liittymän imusolmukkeiden olevan ihan turvoksissa ja hieman vasen sierain vuotanut. Hain siis kuumemittarin, mutta kuumetta ei hevosella ollut. Laitoin sen loppuun asti kuntoon ja suunnattiin maneesiin. Heppa oli ihan normaalin oloinen, tosin ehkä hieman liian kiltti normaaliin verrattuna. Kävelytin pitkään ja sen jälkeen laitoin sivuohjat kiinni ja juoksutin hevosta, jotta näin milta se liikkuessa vaikutti.

Juoksutuksessa heppa toimi hyvin ja oli ihan normaalin oloinen. Muutaman kerran vasemmassa laukassa se hieman pukitteli, mutta muuten oikeen kivaoloinen ja liikkui hyvin. En kuitenkaan mennyt selkään, jos hevonen on kuitenkin kipeä. Kävelytin vielä aika pitkään ja tallissa mittasin kuumeen uusiksi. Lämpö ei ollut noussut yhtään vaan ennenkin hieman laskenut. Hevonen oli myös hieman kuivan oloinen, joten jätin sille ämpärin lämmintä vettä karsinaan ja kunnon lämpimät loimet varoiksi.

Tänä aamulla oli hirveä myrsky, joten hoidin vain aamutallin ja hevonen sai olla vapaalla. En jaksanut lähteä sen kanssa kolisevaan maneesiin, jossa se luultavasti olisi ollut todella jännitynyt. Huomenna on kuitenkin jo luvattu paljon parempaa ilmaa.

Tarkastin hevosen heti aamulla ja kuumetta ei ollut ja imusolmukkeet olivat täysin normaalit, heppa muutenkin normaalin oloinen. Tulikin mieleen, että onkohan hevonen ollut viime viikolla hieman kipeä, kun heittäytyi yhtäkkiä niin hankalaksi, mitään muita oireita ei kyllä ollut ja Kalle nyt aina välillä on vähän hankala. Noo sitä ei koskaan tiedä, mittailen lämpöä nyt jokapäivä kun käyn ja katsotaan miltä se huomenna liikutuksessa vaikuttaa.

Parasta talvessa!

Ohjeet löydät Blogitallin sivuilta

Nyt pitäisi siis kertoa lempijuttuja talvesta kuvin ja sanoin. Vähän harmittaa, että Kallesta ja musta ei talvella ulkona ole kuvia otettu, sillä viime talvena ei lunta ollut oikeastaan kertaakaan, joten mentiin koko talvi lähes maneesissa, eikä kivoja lumikuvia saatu.

Kesä on ehdottomasti mun mielestä kivempaa aikaa, mutta rakastan myös talvea. Talvella voi tehdä monia juttuja, jotka ei kesällä ole mahdollista!

Parasta on, kun on...

Lunta ja kaunis auringonpaiste ja saa...

Ratsastaa ja kirmailla lumihangessa.

Lumi on ehdottomasti mun lempparielementti talvella. Pitkä ja pimeä talvi on hirveän raskas, jos ei ole lunta. Lumi tuo ihanaa valoa pimeimpään aikaan. Lisäksi lumessa on hevosen kanssa ihana kirmailla ja tehdä kunnon hankitreenejä, harmi vaan, että täällä rannikolla hanget on yleensä aika kehnot. Lisäksi lumi kaunistaa luontoa ihan hirveästi. Ei voi olla kauniimpaa kuin lumiset puut, puhdas hanki ja aurinko!

On myös ihanaa....

Kun on lunta ja pikkupakkanen. 

Maa on silloin kuivaa ja puhdasta. Ei ole ötököitä ja hevosten ei tarvitse juosta niitä karkuun. Saa siis nauttia heinästä ihan rauhassa kauniissa pakkassäässä. Harmi vaan ettei ilma aina ole ihan tällainen talvella :P

Talvella on kivaa käärityä paksuihin villafiltteihin maastokävelyille.

Kuvassa Suvi ja Kalle viime talven alussa.

Loppuun vielä pakko laittaa muutama koirakuva. Cassu rakasti temmeltää hangessa ja rakasti kylmää ilmaa. Mikään ei ollut hauskempaa kuin kunnon noutoleikit lumihangessa.

 Etenkin kevätauringossa, on hangenkanto ihan sairaan kiva. Luontoon tulee kivoja uusia lenkkeilyreittejä, kun pelloilla ei ole vaan kuraa ja viljelyksiä, vaan pääsee kunnon hangenpäällä tallustamaan.

En haasta ketään mukaan, mutta kaikki ketkä tämän lukevat ja haluavat haasteen tehdä, niin siitä vaan!

Klippaus

Olen jo pitkään suunnitellut Kallen klippausta mutta viime viikon joka päiväinen hevosen kuivaaminen ratsastuksen jälkeen alkoi riittää. Lisäksi Kalle on todella ärsyttävä hikoillessa, sillä sitä alkaa kutittamaan ja se onkin loppukäynneissä aina ihan kuin sillä olisi kusilaisia housuissa ja yrittää hinkata itseään joka paikkaan. Lauantaina olin menossa illalla tallille ja aloinkin miettiimään, että jos tänään klippaisi hepan. Maijun piti aluksia auttaa, koska en ole koskaan hevosta klipannut, mutta aika taulut ei koskaa ole vielä sopineet yhteen, joten pyysin Maarun vaan kattomaan, että kaikki on kunnossa.

Harjasin hepan ekaksi hyvin, vaikka se ihan puhdas onkin ollut. Sen jälkeen aloin klippaamaan. Onneksi Kalle käyttäytyi hyvin, ainuastaan kainaloista ja vatsan alta heppa ei oikeen tykännyt ja sen takia takajalat välillä vähän nousi. Ennen klippausta en tajunnut hevosesta ottaa kuvaa, mutta näette nyt noista rajoista, että ei sillä hirveän pitkä karva ennenkää ollut, vaikka se hirveästi liikutuksessa hikosikin.

Klippauksessa näin ekakertalaiseksi meni sellanen 2,5h harjan ja hännän leikkuu, sekä jalkakarvojen ja korvien siistimiseen yhteensä. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, tosin kainalot olisi voineet olla siistimmät, sekä takajalat meni vähän turhan alas, koska klipperi vähän haukkasi liian alas ja jouduin ottamaan vähän pidemmälle karvat pois. Korvien takaa heppa tykkäsi kun klipattiin ja oikein paino päänsä klipperiä vasten, taisi herraa sieltä kutittaa. Kallesta tuli muuten todella vaalea.

Klippauksen jälkeen harjasin vaan hevosen ja laitoin sen loimet päälle karsinaan.

Eilen sunnuntaina menin sitten ratsastamaan Kallen ekaa kertaa klipattuna. Heppa oli paljon tyytyväisemmän oloinen, mitä karvaisena, sillä varmasti ei kutittanut niin paljona, kun ei tullut kuin hieman satulan alta hiki. Aloitin ihan kevyessä ravissa jumpaten. Kalle oli hieman jäykkä, joka luultavasti johtui eilisestä klippauksesta, koska hevonen seisoi pitkään paikallaa ja muutenkin sitä hieman jännitti. Ravin jälkeen otin rentoa, isoa laukkaa eteen-alas molempiin suuntiin. Sen jälkeen tein vielä hetken vähän kootumpaa laukkaa ja pitkän loppuverkkailut. Heppa oli todella kiva lopuksia ja liikkui mielellään. Filtti vielä päälle ja loppukäynnit. Tallissa heppa sai shampoo pesun, sillä huomasi että ennen kunnolla hikoilleissa paikoissa oli jonkin verran hilsettä ja hikeä kuivunut. Heppa tuntui nauttivat lämpimästä suihkusta:)

Pesulla

Kuivattelemassa

Iltaruokia odottelemassa ja minä odottelemassa hepan kuivumista.

Tänään mulla olikin puhdas ja kiiltävä heppa. Ratsastin Kallen heti aamutallin jälkeen. Läheiseltä louhokselta kuului aika kovaa meteliä ja Kalle hieman jännitti sitä maneesissa. Aloin verkkailemaan normaalisti, jossa hevonen oli hieman vielä jännitynyt. Otin aika pian verkkalaukkaa molempiin suuntiin, jotta hevonen saa kunnolla verryttyä. Sen jälkeen jäin ympyrälle työstämään ja hieman kokoamaan heppaa. Kalle oli välillä hieman mun apuja vastaan ravissa ja yritti kiukutella. Se olisi tainnut haluta vain laukata. Kun ravissa oli pohkeet suht hyvin läpi ja hevonen teki tehtävät ilman suurempia kiukutteluja, otin laukannostoja, joissa tarkoitus mennä mahdollisimman koottua laukkaa. Etenkin oikea laukka on todella paljon parantunut ja hevonen on siinä todella kivasti takapään päällä. Koko ajan saadaan laukkaa koottua enemmän ja enemmän. Vasemmalle hevonen on hieman vinompi mutta sinnekkin tulee ihan hyviä kokoamisia. Siirtymät laukkaan olivat todella hyvät ja raviin siirtymätkin paljon parantuneet. Laukan jälkeen vielä loppuravit ja loppukäynnit maasta.

Hassua miten viime syksyn ja talven ongelma oli juuri laukka, tällä hetkellä tuntuu, että se sujuu parhaiten. Hevonen ottaa hyvin takapään alle ja  on helppo koota. Tosin eihän me vielä mitään piruettilaukkaa mennä, mutta parempaa päin koko ajan ja huomaa, että hevosen voima on selvästi kasvanut. Vielä kun saataisiin raviin samanlaista kokoamista ja rentoutumista, sekä innostuneisuutta ravata, niin heppa olisi jo todella hyvä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa treenejä!

Viikon blogihaaste, harrastusanalyysi

Ole mukana yhteisöllisempää hevosblogikulttuuria ja osallistu haasteeseen blogissasi näin:

Kopioi haasteen banneri(tämän postauksen ylimmäinen kuva) postaukseesi. Linkitä tämä haasteteksti omaan postaukseesi, jotta muutkin löytävät ohjeet haasteen toteuttamiseen. Vastaa haasteeseen omin sanoin blogissasi. Käytä luovuutta, sovella ja somista postausta kuvilla. Linkitä postauksesi tämän tekstin loppuun, jotta muutkin pääsevät lukemaan sinun näkökulmasi asiasta.Viimeiseksi haasta kolme muuta bloggaajaa mukaan!
 

Blogitallin toimitus valitsee voittajaksi mielenkiintoisen, persoonallisen tai muuten vain hienon haastepostauksen, jonka kirjoittaja voittaa Magic Brushin sponsoroiman palkinnon! Parhaiten ja mielenkiintoisimmin toteutetut haastepostaukset pääsevät Blogitallinetusivulle!

Mitä minä teen?

 Tuntuu vaan jotenkin niin kauhean vaikealta pukea sanoiksi, mitä minä harrastan. Ennen tähän olisi ollut helppoa vastata, nimittäin yleisurheilua ja ratsastusta. Yleisurheilu vei ennen lähes kaiken vapaa-ajan ja elin muutenkin urheilun mukaan. Olisiko siis edes sitä voinut sanoa harrastukseksi, jos sitä tosissaan kisaa ja tekee kaikkensa sen eteen. Silloin oli myös helppo vastata, että ratsastusta. Ratsastin silloin Otolla yleensä noin 5 kertaa viikossa ja olen koko ikäni myös ratsastanut. Mutta mitä tällä hetkellä. Yleisurheilu-uran loputtua ostin oman hevosen, jolloin myös muut hevoset ja harrastukset jäivät vähemmälle.

Ennen hevoset olivat oikeastaan vaan ratsastusta. Kävin tallilla ja hoidin hevosen vain ennen ja jälkeen ratsastuksen ja menin kotiin. Oman hevosen myötä harrastus on kuitenkin muuttunut elämäntavaksi, johon tottakai ratsastus kuuluu suurelta osalta. Nykyisin hevosteluun kuuluu jotenkin niin paljon enemmän tunnetta ja vastuuta. Rakastan touhuta Kallen kanssa kaikkea ja ihan vaan katsoa sitä mm. laitumella. Kalle on hirveän ihmisrakas hevonen, joka tykkää touhuilusta, onkin ihanaa kuinka se tulee heti portille vastaan tarhassa, kun saavun autolla tallin pihalle. Nautinkin kun saan aamulla aikaisin mennä tallille ja tehdä tallihommia rauhassa, katsella miten hevoset syövät ja miten hyväntuulisena ne ulkoilevat, etenkin kauniilla ilmalla ja muutenkin seurata niiden käytöstä.

Tunne on tullut nykyään tärkeäksi hevosen kanssa toimiessa. Ratsastuskoulu aikoina ei ratsastukseen liittynyt oikeastaan kuin pettymyksen ja onnistumisen tunteita, mutta nykyisin Kallen kanssa touhutessa, voi tuntea sen rakkauden jotain hevosta kohtaan yhä vahvemmin ja vahvemmin. Tämän takia mietinkin usein ja pitkään mietinkin, miten voisin parantaa hevosen olemista. Usein tulee myös huoli, onko hevosella kaikki hyvin, onko varusteet sopivat, onko ruokinta oikeanlainen ja miksi hevonen käyttäytyy välillä huonosti ja on hermostunut. Tämän takia tuleekin ihan luvattoman paljon selattua netistä erilaisia hevosen ruokintaan ja hyvinvointiin liittyviä sivuja. Mitä enemmän lukee sen huolestuneemmaksi tulee, että teenkö oikein ja mitä voisin tehdä paremmin.

Ratsastuksessa meillä on selkeät tavoitteet, vaikka ei juurikaan kisata. Haluan kuitenkin kehittää itseäni ja hevosta mahdollisimman paljon ja samalla liikuttaa sitä niin, että se pysyy mahdollisimaan pitkään terveenä ja sen mielenkiinto liikkumiseen säilyy. Hevonen on välillä aika hankala, jonka takia menen ihan liian yksipuolisesti maneesissa. Pikkuhiljaa hevoseen paremmin tutustuttuani ja pikkuhiljaa luottamusta saavuttaen päästään koko aikaa parempaan ja mielekkäämpiin ratsastuksiin ja liikutuksen monipuolistuvat. Minulle on hirveän tärkeä, että hevonen nauttisi liikkumisesta. Tämän takia koenkin aika usein huonoa omatuntoa, kun en maastoile ja tee puomi/kavalettijumppaa tarpeeksi usein, vaikka hevonenkin onkin motivoituneesti tehnyt töitä.

Tämän tempperamenttisen ja ihmisläheisen hevosen saavuttua minulle, on ratsastus ja hevostelu tullut jotenkin niin "täydelliseksi". On hevonen joka reagoi jokaiseen asiaan, epäonnistumisia koetaan paljon ja harmaita hiuksia tämä hevonen aiheuttaa enemmän, kuin kaikki entiset hevoset yhteensä, mutta tämän kanssa onnistuessa muistaa kuinka hieno harrastus ja tärkeä hevonen tämä on. Harvoin sitä tulee itsensä takia tai muiden ihmisten takia niin paljon valvottua öitä, kuin tämän herran kanssa. Onneksi Kalle on kuitenkin ollut todella terve koko minulla olo ajan, joten suurilta huolilta ollaan säästytty.

Miksi minä harrastan?

Tähän vastaus tuli oikeastaan jo tuossa alussa. Ratsastuksen kuitenkin aloitin 5 vuotiaana, jonka jälkeen hevoset veivät mukanaan. Yleisurheilun rinnalla ratsastus ja hevoset on ollut mulle etenkin henkisesti todella suuressa roolissa jonkinnäköisenä henkireikänä. Toivonkin aina 18 vuotta omaa hevosta sitä kuitenkaan koskaan saamatta. Onneksi tänä aikana olen saanut tutustua mitä mahtavimpiin hevosiin, joista tärkeimpinä ehdottomasti ovat olleet Mappi (se lämppäri, joka ei oikeen osannut laukata ja ei muutenkaan ollut mikään koulukenttien tähtihevonen, mutta sydän sitä enemmänkin täyttä kultaa) ja 

Otto pappa (todella osaava ja kiltti kouluhevonen, jolta ei mitään saa ilmatteeksi, joka on todella paljon opettanut minua ratsastajana ja saanut muutenkin kokea paljon sellaista mitä muilla hevosilla ei ole voinut kokea, kuten laukkapiruetit ja sarjavaihdot).

Ilman näitä kahta hevosta en kokisi edes olleen vielä valmis omaan hevoseen, niin paljon ne mulle on opettanut. Kuitenkin 18 vuoden odottamisen jälkeen, vihdoin oli työpaikka ja mahdollisuus omaan hevoseen, joten sen päätin hankkia. Nyt ollaan sillä tiellä ja toivottavasti mun ja Kallen yhteinen taival tulee jatkumaan pitkään ja uskonkin hevosten aina tulevan olemaan osa minun elämääni.

Kuinka harrastukseni käytännössä toteutuu?

Minulla on aina jonkinlainen suunnitelma hevosen liikutuksesta. Suunnitelen yleensä ennalta mihin aikaan mikäkin päivä menen tallille ja jätän tallille käymiseen riittävästi aikaa, sillä mulla on todella tiukka aikataulu joka päivä. Suunnittelen myös valmiiksi vapaapäivät. Pyrin myös jokaiseen viikkoon sisällyttämään niin  juoksutusta liinassa, kuin vapaanakin, maastoilua ja estehömppää, tosin ihan jokaiseen viikoon en näitä saa mahtumaan tai muista/viitsi toteuttaa. Sileällä pyrin aina saamaan hevosen ratsastettua avuille ja laittaa raskaammat päivät kevyiden päivien väliin. Liikutan hevoseni pääasiassa ihan yksin, eikä sillä ole muiten ratsastajia muutakuin muutaman kerran vuodessa, joten tiedät todella tarkkaan hevoseni liikutukset ja muutenkin miten se on toiminut. Vaikka ei kisata, eikä käydä valmennuksissa säännöllisesti, on minulle kuitenkin tärkeää kehittää meitä ratsukkoina eteenpäin. Aikataulua ja suunnitelmia muutetaan kuitenkin sen mukaan miltä hevonen tuntuu ja aina voi sattua jotain ennalta arvaamatonta.

<3

Hevoset ovat minulle enemmän elämäntapa kuin harrastus!

Haastan: 

kaviokuumetta

elämäni valttikortti

pientä puomi/kavalettijumppaa

Alotetaan nyt kuitenkin muista liikutuksista. Keskiviikkona hevonen oli vapaalla, koska olin jouluostoksilla. Rakastan joulua ja odotan, että se tulisi nopeammin. Lisäksi mulla on pitkästä aikaa jouluna lomaa/lomautus ja samalla olen ensimmäistä kertaa elämässäni lomautettuna. Jospa olisi siis joulunaikana aikaa viettää enemmän hepan kanssa.

Noo mutta nyt hevosjuttuihin. Torstai aamulla heräsin kauheessa flunssassa. Ajattelinkin flunssan tulleen huonoon vaiheeseen, sillä hevosella juuri vapaata ja ollut muutenkin niin energinen, että miten jaksan sen ratsastaa. Menin heti töiden jälkeen tallille ja hain hepat sisälle. Hevonen oli jo sisällä rauhallinen. Laitoin sen kuntoon ja suuntasin maneesiin. Aluksi hevonen sai liikkua juoksutuksessa, jotta jos se on kauhean virkeän ei mun kipeenä tarttisi yrittää väsyttää sitä. Sen jälkeen menin selkään. Heppa oli aika kiva edellisiin päiviin verrattuna. Se ei yhtään kiukutellut, tosin ei se ihan täysin kuulolla ole ja kulje ihan niin kuin haluaisin, mutta parempaan päin koko aikaa. Jumppailin sitä ja tein paljon siirtymiä. Heppa oli jälleen ratsastuksen jälkeen aika hikinen, joten tallissa kuivattelussa meni aika kauan. Eipä haitannut, sillä tein iltatallia ja jätin yöksi fleecevuorellisen loimen, sillä hevonen oli jostain vielä hieman märkä.

Vanhoja kuvia, koska uusia ei ole

Tänään tein aamutallin ja ratsastin Kallen aamuhommien jälkeen. Laitoin hepan käytävällä kuntoon ja hevonen oli ihan hermona. Laitan Kallen nykyisin aina karsinassa, jotta se saa ennen liikuntaa hieman syödä heinää ja näin yritän estää vatsaongelmia. Nyt kuitenkin hevonen oli jo syönyt, joten otin sen käytävälle. Heppa oli kauhen jännitynyt ja vatsa meni heti löysälle, heppa myös vähän tänttäröi ja heilutti päätä, mutta rauhottui kuitenkin kun tajusi, että mitään ihmeellistä ei ole tapahtumassa. Tänään heppa saikin estevarustuksen päälleen pitkästä aikaa. Olin käynyt jo ennen laittamassa maneesiin ravipuomitniin, että aina 3 ravipuomia peräkkäin-20m väli- 3 ravipuomia. Ravipuomien välit olivat erimittaiset, sekä yhden ristikon ja laukkapuomin.

Suvi ja Kalle viime kesän lopulla hyppelyitä

Aloitin tulemalla ravipuomeja, jotka hevonen teki hyvin. Hevonen oli muutenkin todella kiva. Se oli rento ja todella kuulianen, joten reagoi hyvin apuihin. Sen jälkeen otettiin rentoa laukkaa ja tultiin yksittäistä puomia muutaman kerran laukassa. Annoin hevonen laukata aika isoa reipasta laukkaa, sillä haluan aina ottaa sitä todella lyhyeksi. Nyt paikatkin osui hyvin paikalleen, kun annoin hevosen laukata paremmin. Lopuksi tultiin vielä ravilähestymisellä ristikkoa. Heppa oli todella innoissaan, mutta samalla kuunteli hyvin, eikä tehnyt tyhmyyksiä. Vielä loppuravit, joissa hevonen todella tyytyväisen oloinen, kun pääsi edes hiukan tekemään muutakin kuin vääntämään koulua. Enempää en viitsinyt mennä, koska olin yksin tallilla, joten jos kuitenkin sattuu jotain, ei ketään ole auttamassa.

Energiaa riittäää....

Kalle parani ratsastaessa loppuviikkoa kohden, kun sain sen kanssa useana päivänä tehtyä hyvin töitä. Energiaa oli juuri sopivasti, ei liikaa, jotta keräisi pöllöenergiaa, mutta kuitenkin riittävästi, että hevonen kulki mielellään ja energisesti. Lauantaina Kallelle tuli pakosta vapaapäivä, koska oltiin "isänpäiväristeilyllä" isolla porukalla.

Sunnuntaina suuntasinkin aamupäivällä jo auton kohti tallia. Hevonen oli karsinassa aika jännitynyt eikä malta oikeen syödä, vaikka päiväheinien aika onkin. Jännityneisyys johtuu paljolti energiasta ja muutenkin hevonen näkee tarhoissa toisen hevoset, joita ei vielä muutama viikko sitten näkynyt, koska olivat vielä laitumella.

Sunnuntaina hevonen oli todella energinen ja meninkin gramaaneilla, jotta saisin hevosen edes hieman kuulolle. Se ei oikeen keskittynyt ja kun vaadin tekemään töitä, se oli aika usein "keskari pystyssä". Muutaman kerran kuvittelin sen olevan jo hyvä, mutta sitten se taas kiukutteli ja aloitin koko homman uudestaan. Meillä menikin ratsastaessa noin tunti +alku ja loppukäynnit ja hiestä märkä hevonen.

Maanantaina kuvittelin homman olevan jo helpompaa, sillä hevonen oli kuitenkin edellispäivänä saanut liikkua ihan kunnolla. Olihan maanantaiksi protestointi loppunut, joten energiaa oli edes hieman vähemmän. Muuten hevonen oli vieläkin liian energinen, sillä keskittyminen oli vähän niin ja näin. Tehtiin taaskin ihan vaan jumppailua ja miljoona siirtymää, jotta hevonen tulisi kuulolle. Etenkin laukkojen jälkeen hevonen muuttuu hankalaksi ja kuumuu laukasta tällä hetkellä. Tarpeeksi kauan kuitenkin väännettyä alkoi hevonen jo edes hieman kuuntelemaan ja loppuraveissa se olikin sitten jo ihan kiva ja venytti hyvin.

Tiistaina taaskin kuvittelin pääseväni helpolla, sillä olihan hevonen liikkunut hyvin edelliset päivät ja kunnon hiki saatu pintaan molemmille. Noo eipä asiat taaskaan mennyt niin kuin suunnitelin. Tiistaina hevosen keskittyminen oli usein muualla  ja etenkin maneesin toisessa päässä olevissa 25kg suolasäkeissä. Se jakso vielä ratsastuksen aikanakin ihmetellä ja poristellä niille, vaikka oltiin aluksi niitä käytykkin katsomassa. Jouduinkin aika kovin ratsastamaan etenkin tämän kulman. Tein paljon ihan suoraa uraa ja verryttelyjen jälkeen tulinkin aina lyhyen sivun käynnissä ja pitkät ravissa. Toisen suoran hevonen kulki hyvin suorana, eikä valunut tai painanut minnekkään, sekä kuunteli pohjetta hyvi ja siirtyi raviin jo lähes ajatuksesta.

Mutta se toinen sivu tuottikin ongelmia. Hevonen meni siellä ihan poikittain ja raviin siirtyminen oli hankalaa. Oma istuntani ei niin vino voinut toiseen sivulla olla, koska toisella sivulla ei ongelmaa ollut. Lopulta kuitenkin pitkän hinkuttamisen jälkeen päästiin ihan hyvin koko suora ja hevonen oli edes jotenkin keskittynyt tekemiseen, eikä kaikkeen muuhun. Laukassa oli tarkoitus tehdä vähän kokoamisia ja saada hevonen kuuntelemaan, mutta sitä ei kiinnostanut yhtään, joten päätin antaa sen vaan laukata. Kalle kaipaa sellasta rentoa isoa laukkaa väliajoin, varsinkin nyt kun saa irtona juosta harvoin ja tarhassa ei mahdu. Laitumella se hoitaa tämän osan ihan itse.  

Laukassa nousinkin kevyeeseen istuntaan ja annoin hevosen laukata soikion mallista uraa maneesissa sen omalla määrämällä vauhdilla. Hevonen venytti ihan kivasti eteen alas ja oli selvästi innoissaan. Jossain vaiheessa vauhti kiihtyi vähän liikaa ja maneesin seinät alkoivat vähän ahdistaa, joten hiljensin hieman laukkaa. Otettiin vielä vasemmallekkin, mutta hieman rauhallisemmin ja hevonenkin alkoi edes hieman väsähtämään. Laukkojen jälkeen ei sen enempää enää töitä tehty, muutakuin ravailtiin rennosti eteen-alas ja hevonen tuntui hyvälle. Se ei ollut enää vahva edestä, mitä se muuten oli lähes koko ajan ollut. Olisi halunnut mennä enemmän, mitä minä annoin. Lopulta hevonen oli kyllä tyytyväisen oloinen, tosin ihan hiestä märkä.

Toivottavasti saataisiin se aika pikaisesti klipattua, sillä hevonen on ihan sen oloinen kun sillä olisi kusilaisia housuissa hikisenä. Se kävelee reippaasti ja haluaa hinkata joka paikkaan itseään. Karsinaan päästyä pitää olla nopea ja ottaa satula ja suitset pois, sillä hevonen lähes heittäytyy piehtaroimaan. Kalle siis vihaa olla hikinen ja muutenkin on harmittavaa laittaa hevonen odottelemaan karsinaan kuivaamista kun muut on ulkona.

Tänään hevonen vietti vapaata, sillä kävin Turussa kattelemassa joulujuttuja. Huomenna jatketaan taas hommia luultavasti erittäin energisellä hevosella.

#202 Perfect sit of swedenin suitset ja muutamia muita ostoksia!

Nyt olen siis päässyt testailemaan noit PS fo Swedenin suitsia, joka HIHS:stä ostin. Alkuun Kalle oli todella surkea ratsastaa niillä, sillä Kalle on yleensä aika hankala kun tulee jotain muutoksia. Nyttenkin se oli aluksi todella vahva edestä ja välillä ravisteli päätä, tosin en tiedä johtuiko suitsista, sillä hevonen oli muutenkin ollut jo pitkään todella huono ratsastaa.

Musta nää sopii Kallelle hyvin, mitä mieltä olette?

Nyt kun suitsia on päästy käyttämään muutamia kertoja, on heppa ollut todella kiva. Sain toki sen muutenkin ratsastettua läpi tiistaina, jonka jälkeen se on ollut huomattavasti parempi. Hevonen on todella tyytyväisen oloinen suitsiin ja hinkkaaminenkin on huomattavasti vähentynyt. Kalle on ollut myös todella tasainen ja kevyt suustaa, eikä ole purrut kuolaimeen tai muutenkaan pelannut suullaa yhtään (yleensä hermostuessaan kolisuttaa kuolaimia). Kaikinpuolin hevonen siis toimii todella hyvin uusilla suitsilla ja on huomattavasti tyytyväisempi ja tasaisempi näillä, mitä ennen oli. Suitset olivat aika isoa kokoa ja jouduinkin ottamaan klipsin pois turparemmistä, joten normaalilla pullback kiinnityksellä mennään, tosin se ei haittaa yhtään.

Lisäksi tykkään suitsien ulkonäöstä paljon. Niskaosan muotoilu auttaa suitsia pysymään päässä ja vähentää painetta niskasta. Lisäksi tuntuu, että ne on helpompi saada paikoilleen ja jotenkin  harjakin menee helpommin suoraan suitsien alle. Suitset ovat todella pehmeää ja hyvää nahkaa, ihan erilaisia mitä mun edelliset suitset. Ohjat tuli myös mukana, mutta ne vaihdoin vanhoihin, jotka ostin silloin Tukholmasta. Uudetkin ohjat olivat hyvät ja todella pehmeät, mutta itse tykkään hieman paksummista ohjista.

Nyt siis kun hevonen on niihin tottunut, en enää vaihtaisi. Vain ne muutamat ekat päivät heppa tuntui huonolta, kuten Kalle yleensäkin uusien juttujen kanssa. Kuolaimet osti nyt uudet, koska epäilen, että pään kutiaminen johtuu kuolainten materiaalista, sillä hevonen hinkkaa oikeastaan vaan huuliaan ja välillä nostaa ylähuulta ja hinkkaa ikeniä. Nyt siis ostin Kallelle uudet kolmipalat messinkisinä. Uusia kuolaimia en ole vielä päässyt testaamaan, mutta sunnuntaina sitten.

Ostin Kallelle myös uudet butsit, koska Kalle sai nyt kantahokit. Hokkiajan aluksi varsinkin pidän usein butseja, jotta hevonen ei kauhean paljoa kolhisi jalkoja turhaan. Meillä oli hyvät vanhat butsit, mutta en ole niitä mistään löytänyt, joten uudet tarvittiin. Ostin Kallelle Teknan muotoillut butsit, sillä Suomen ratsutarvikkeessa ei oikeen muita muotoiltuja ollut.

Postissa meille saapui tänään vihdoinkin uusi satulavyö ja uudet jalustinhihnat. Meillä oli ennen superhyvä Eric le tixerantin vyö, mutta se oli ruskea eikä sopinut uuteen satulaan, joten myin sen pois. Otin meidän vanhan, kovan ja muotoilemmatoman vyön käyttöön ja pian tulikin äitiä ikävä, koska Kalle ei tykännyt yhtään vanhasta vyöstä ja kiukuttelee sen kanssa, joten tilasin Rovaniemen horse sportista horse comfortin muotoillun satulavyön. Se tuli tänään ja on kyllä ihan superpehmeä vyö, joten toivottavasti hevonenkin tykkää. Lisäksi meille tuli ne uudet jalustinhihnat. Ne meillä oli myöskin vanhat ruskeat ja aika risat jo, joten uusien aika oli. Ostin ihan normit 155 pitkän venymättömät jalustinhihnat.

Tiedän, että olen aika turhamainen, kun haluan kaiken olevan samaa väriä, mutta eipä se teitä pitäisi haitata:)

Onko teillä kokemusta Perfect sit of Swedenin suitsista?