tiistai 30. joulukuuta 2014

Lomailua!

Kirjottelu on nyt vähän jäänyt, sillä meidän kone hajosi ja uusi kone katkaisee koko ajan netin, joten puhelimella en ole jaksanut kirjotella.
Kalle on saanut nyt pienen joululoman, sillä joulua ennen oli aika kiirettä ja joulun välipäivät se on saanut hieman kevyemmän jakson ja ensi vuoden puolella aloitellaan sitten taas treenaamaan enemmän. Joulun välipäivien kelit ovat olleet mitä hienoimmat, harmi vaan, että nyt on luvattu vettä ja plussaa tänne etelään.

Joulu meni hyvin ja sain kivoja joululahjoja. Kallehan sai jo etukäteen sen horsewaren 100g ulkoloimen ja nyt se sai vielä uuden sisäloimen horsewaren amigo insulatorin 350g, johon saa kiinni linerit ja kaulakappaleen. Loimi oli juuri sopiva ja istui hevoselle todella hyvin. Lisäksi jouluna Kalle sai vähän ekstra porkkanoita ja muutaman jouluompun.



Ratsastin Kallen joulupäivänä vain kevyesti, koska hevonen on viime viikon ollut kevyellä liikutuksella. Heppa oli yllätävän hyvä, sillä mietin etukäteen, että millanen pommi mun alla olisi. Onneksi näin päin. Perjantaina heppa sai uudestaan vapaata ja lauantaina ratsastin hevosen vain kevyesti jumpaten, jolloin se myös oli yllätävän rauhallinen, eikä sen suurempia temppuillut. Sunnuntaina heppa sai vapaata, koska siivotiin kotona kunnolla. Maanantaina tein taas tallia ja aamulla pakkanen nousikin -21, joten en aamulla viitsinyt ratsastaa, koska illemmalle oli luvattu alle 10 pakkasta. Aamulla päästin hevosen laitumelle riehakoimaan, mutta se ei niin kauheasti viitsinyt siellä liikkua, kun kaverit oli tarhassa toisessa päässä laidunta.
Kuvat rakeisia ja hieman pimeitä, koska valoa ei juurikaan ollut ja kameran akkukin tyhjeni hetkessä, kun ulkona oli niin kylmä.












Eilen illalla vielä menin ratsastamaan poikaa pikkasen enemmän. Tehtiin aika paljon väistöjä ja taivutteluja, koska vapaata on nyt ollut. Heppa oli ihan ok, tosin sen energian huomasi hyvin. Verkkojen jälkeen jouduinkin hieman enemmän pitkästä aikaa pyytämään ja pienet välien selvittelyt käytiin. Lopulta kuitenkin heppa kuunteli suht hyvin. Tosin takapää oli hieman laiska, eikä kunnolla alla, mutta muuten hevonen oli kyllä rento ja suoritti tehtävät. Takapään kunnolla alle saamiseen vaadittaisiin hieman enemmän ratsastuksia kunnolla alle, jotta se ei ole Kallelle turhan vaikeaa ja raskasta. Lämmin tuli taas molemmille ja kaikinpuolin lopulta jöi hyvä mieli ratsastuksesta.

Viime talvena Kalle oli usein hankala ja uskonkin ongelmien johtuneen siitä, että hieman jännitin, enkä uskaltanut tarpeeksi siltä vaatia. Nyt vaikka sitä välillä kiukuttaa ja se osoittaa mieltä, jos ei ole tarpeeksi sitä läpiratsastettu, se kuitenkin lopulta antaa periksi. Jos viitsii sen ratsastaa hyvin jokapäivä ei ongelmaa edes pääse syntymään. On minusta kuitenkin kivaa antaa hevoselle edes hieman kevyempi jakso, vaikka tietääkin sen olevan hankala sen jälkeen. Lopulta uskon kuitenkin sen jaksavat tekemään töitä paremmin taas kun aika kunnon töihin tulee.

Tänään Kalle saa taas vapaata ja huomenna aamulla aamutalli ja liikutus. Ensi vuonna sitten katsellaan mitä taas touhuillaan.'
Kawalla ollu rankka joulu!

Luca saanut osumaa ja nenu turvoksissa!

Mikä oli lempparikuvanne?

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua!

Nyt olisi viimeisen joulukalenteriluukun avaaminen. Viimeiset postaukset on olleet hieman heikot kiireiden ja sen takia, ettei meillä koneessa toimi netti ja vanha kone hajosi, joten en ole puhelimella jaksellut kirjotella.

Jouluaatto alkoi aamulla aamutallin teolla ja Kalle pääsi ekaa kertaa laitumelle vapaaksi juoksentelmaan. Harmi ettei kuvia oikeen tullut, koska päästin sen aamulla ja silloin oli vielä niin pimeää, ettei kuvat vielä oikeen onnistuneet. Hevonen kuitenkin vaikutti oikeen tyytyväiseltä ja laukkasi innoissaan laidunta päästä päähän. Laitumella olon jälkeen heppa sai loimet päälle ja pääsi tarhailemaan kauniiseen pakkassäähän.


Tallitöiden jälkeen olikin jo kiire kotiin, sillä vieraat tulivat klo 17.00. Laiteltiin aamulla ruokia valmiiksi ja siivoiltiin vielä hieman. Ihan kaikkea ei keretty tekemään, mutta suurinosa kuitenkin. Klo 16.00 käytiin taas ottamassa hepat sisälle. Tarkoitus oli sillonkin mennä aikaisemmin ja ottaa hepan kanssa joulukuvia, mutta ei keretty ajoissa ja ulkona oli jo vähän hämärää, joten kuvien ottaminen ei onnistunut. Muutama kuva otettiin hämärässä, missä oli kyllä ihan kiva tunnelma, mutta muokkaamalla olisi varmasti tullut vielä kivempia, mutta koneessa ei ole mitään muokkaus ohjelmaa.
Illalla käytiin vielä ruokkimassa hepat siinä hieman ennen klo 20.00 ja annettiin vielä muutama jouluomppu ja leivänpala hepoille.

Saatte loput kuvat ja joulujutut, jos saan koneen toimimaan paremmin, nyt hermot on loppu odottamisesta!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Luukku 23: aatonaatto

Jouluvalmistelut ovat kovin käynnissä. Olen ollut nämä kaksi päivää töissä merililianissa, jossa ruuhkaa on riittänyt koko päiväksi. Tallilla en tänään kerennyt käymään ja eilenkin oli ihan aamusta.

Nyt alkaa kuitenkin jo näyttämään hyvälle. Kinkku on paistettu, on leivooo ttu ja siivotti. Loput ruuat pitää tehdä huomenna ja paikat järjestellä loppuun. Ennen päivätallia pitäisi vielä saada tehtyä hepoille kranssit, mutta en ole vielä varma kerkeänkö. Koko talli on huomenna minun hoidossa ja toivottavasti joku kerkeäisi jossain välissä tulemaan tallille mukaan, jotta saisin minusta ja kallesta joulukuvia nyt kun on kivasti luntakin.

Noo mutta tästä tuli nyt puhelimella pikaisesti tehty postaus, kun aikaa ei nyt enempää löydy tämän toteuttamiseen.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Luukku 22: Ratsastushistoriani

Ensimmäisen kerran viralliselle ratsastustunnille menin vuonna 1995 ollessani 5v. En ennen juurikaan välittänyt hevosista, sillä en niiden kanssa sen enempää ollut tekemisissä. Minun perheessä ei koskaan ole kukaan ratsastanut, eikä edelleenkään kukaan muu meiltä ole kiinnostunut hevosista tai tiedä niistä mitään. Ensimmäiselle tunnille äiti kuitenkin mut silloin vuonna 1995 laittoi Mynämäkeen Pietilän tallille. Oltiin ekalla tunnilla ainakin Suvin kanssa samaan aikaan. Ensimmäisellä kerralla menin kirjavalla shetlanniponilla, joka teki juuri niin kuin opettaja kentän laidalta huusi.





Monta vuotta käytiinkin Pietilässä. Välillä tuli tiputtua monia kertoja samalla tunnilla, mutta siitähän se tasapaino kehittyi. Käytiin Pietilässä myös välillä tallin järjestämissä kisoissa, joissa menestys ei niin huimaa ollut. Ensimmäisellä kerralla mut hylättiin, kun en kiertänyt lähtöviivaa ollenkaan, seuraavalla kerralla taisin mennä jo isolla suomenhevosella ja kisat alkoivat suhteutetulla välillä, jossa ensimmäisellä esteellä lensin kaulalle ja toisella esteellä sitten maahan. Nämä kisat ovatkin jääneet parhaiten mieleen. Käytiin myös useilla leireillä. Pienenä en leirillä edes suihkussa halunnut käydä, ettei vaan hevosen haju lähde itsestä, niin hevoshullu olin. Pietilässä kävin muistaakseni vähintään 5 vuotta, kunnes siellä alko toiminta vähentyä. Pieni ratsastustauko tuli kyseiseen väliin, jonka jälkeen Vehmaalle tuli Kunnaksen Reginan pitämä talli.

Tallilla oli hienot isot hevoset ja pikkuponeja ei ollenkaan. Tänö aikana kun Reksulla kävin, opin varmasti ratsastuksesta eniten.  Reksun hepat ei todellakaan ollut mitään helppoja ja yksinkertaisia varsinkaan niin alottelevalle ja nuorelle ratsastajalle. Pikkuhiljaa taidot kuitenkin ovat kehittyneet. Muutamien vuosien jälkeen toiminta alkoi kuitenkin loppumaan ja vain muutama hevonen siirtyi uuteen talliin. Kävin Reksulla ihan loppuun asti ja lopussa ratsastin paljon Mariasz nimisellä ruunalla. Takkuisen alun jälkeen se kulki jo loppuaikoina aika kivasti. Oli kuitenkin taas aika vaihtaa tallia, sillä viimeinenkin tuntitoiminta loppui.
Mariasz heppa juuri ennen talli vaihtoa

Seuraavaksi siirryin Rautilan hevosharrastekeskukseen, jossa aikaa tuli vietettyä lähes kaikki päivät koulun jälkeen. Ratsastuksellisesti en oikeen koskaan päässyt sinuiksi paikan ratsastustyyliin ja en usko oppineeni kovinkaan paljon tästä ajasta.
Takkela,yksi kivoimmista suokeista, jota tiedän


 Aika pian tänne tallille mentyä, tuli kuvioon silloin 19v. LV-tamma Mappi. Mappi on ollutkin yksi minulle tärkeimmistä hevosista. Ensimmäisellä kerralla ja vielä aika pitkään se kuskasi mua ihan miten sattuu ja oli suoraan sanottuna ihan hirveä. 6 yhteisen vuoden aikana hevosesta tuli yksi tärkeimmistä. Se toimi kuin ajatus, eikä sen kanssa tarvinnut missään tilanteessa pelätä. Luotin siihen kuin lujaan betooniin. 6 vuoden jälkeen tämä hevonen kuitenkin lähti hevosten taivaaseen, ennen kun se oli kipeä tai huonossa kunnossa. Mappi lähti siis 25v. laidun kesän jälkeen. Ikävöin edelleen näin 4 vuoden jälkeen hevosta, sillä sen kanssa pääsi murehtimatta laukkaamaan täysillä pitkin peltoja ja sen kanssa pystyi tekemään mitä vaan rennosti. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja hyvät muistot hevosesta jäi.
Ihan ekoja kertoja Mapilla ja musta se meni silloin niin hienosti!




Mappi joku 22-23v. Musta se oli aika hieno! Elämänsä kunnossa.
Mapin jälkeen ratsastus lähes jäi, sillä en vaan löytänyt hevosta mikä olisi tuntunut sopivalta.Kävin välillä kavereiden ja tuttujen hevosilla ratsastamassa, mutta mikään ei tuntunut siltä miltä Mappi tuntui. Tämä noin 6 kk aika teki varmasti hyvää, enkä heti olisi edes pystynyt löytämään itselle sopivaa ratsua,
Kirppu, 136cm suokki, oli aika totullemista noin pieneen poniin.

Leidi

Kunnia
Puoli vuotta Mapin jälkeen sattuman kaupalla lähdin kokeilemaan osaava kouluruunaa nimeltään Otto. Otto on vanha kouluhevonen, joka oli jäänyt kilpailukäytöstä pois ja oli ilman ratsastajaa.  Otto oli vahva, että jokaisen ratsastuskerran jälkeen olin täysin poikki. Jatkoin kuitenkin sen kanssa ratsastamista ja olenkin oppinut otolta ihan hirveästi. Ilman tätä opetusmestaria en olisi ollut valmis omaan hevoseen, sillä Oton kanssa koen menneeni paljon eteenpäin ratsastajana. On ollut palkitsevaa kun saa hevosesta viimein irti mitä hienomman hevosen. Pääsi tekemään laukanvaihtoja ja piruetteja ym. , joita ei voinut aikaisemmilla hevosilla kuvitellakkaan.





Pian alkoi kuitenkin tuntua, että vihdoin se oma hevonen olisi saatava ja lisäksi elämäntilanne työpaikan ja urheilu-uran lopettamisen jälkeen teki hevosen oston mahdolliseksi. Kesällä 2013 aloinkin etsimään itselle opetusmestari kouluhevosta. Toisin kuitenkin kävi, kun Kalle tuli. Ostin tempperamenttisen ja herkän entisen laukkahevosen, joka oli viime aikoina ollut estekäytössä. Tämän ruunan kanssa ei mikään ole helppoa, mutta sitäkin palkitsevampaa. Ihastuin Kallen kivaan luonteeseen ja kuitenkin potentiaaliin jota siinä oli näin harrastelijalle. En ole koskaan tykännyt mistään automaateista, vaan haastetta pitää olla. Välillä Kallessa sitä on vähän liikaa ja sen supernopea reaktiokyky onkin saanut minut välillä aina maistelemaan hiekkaa. Viime talvi oli vaikea, mutta nyt olen jo aika hyvin sinut Kallen kanssa ja molemmin puolinen luottamus on kasvanut. Pikkuhiljaa pyritään kohti parempia tuloksia ja loppuikäistä kaveruutta.




sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Luukku 21: Koirat yhdessä

Meidän vanhin ja jo edesmennyt koira Cassu, otti varsinkin pienet koirat hyvin vastaan. Cassu olikin etenkin Kawalle oikea tuki ja turva pelottavissa tilanteissa. Cassu olikin maailman kultaisimmalla luonteella omistettu koira.


Lucan tultua meille, Kawa ei sitä ihan heti sulattanut. Kawa ei halunnutkaan Lucaa lähelle, varsinkin kun Luca oli hirveän aktiivinen. Varsinkin alussa koirat ottivat paljon yhteen. Nyt 3 vuoden yhteiselon jälkeen, ne ovat kuin paita ja peppu ja mihinkään ei voi ilman toista mennä. Ne nukkuvat usein kylkikyljessä ja ovat ihan erottamaton pari.













Mikä on teidän lempparikuvanne?