Meidän vanhin ja jo edesmennyt koira Cassu, otti varsinkin pienet koirat hyvin vastaan. Cassu olikin etenkin Kawalle oikea tuki ja turva pelottavissa tilanteissa. Cassu olikin maailman kultaisimmalla luonteella omistettu koira.
Lucan tultua meille, Kawa ei sitä ihan heti sulattanut. Kawa ei halunnutkaan Lucaa lähelle, varsinkin kun Luca oli hirveän aktiivinen. Varsinkin alussa koirat ottivat paljon yhteen. Nyt 3 vuoden yhteiselon jälkeen, ne ovat kuin paita ja peppu ja mihinkään ei voi ilman toista mennä. Ne nukkuvat usein kylkikyljessä ja ovat ihan erottamaton pari.
Mikä on teidän lempparikuvanne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti