mitäpä meille?

Heippistä pitkästä aikaa. Aikaa viime postauksesta on kulunut luvattoman kauan. Kaltsu tosin voi tällä hetkellä hyvin. Se alkaa jo muistuttaa ihan hevosta, lihasmassa ja massa muutenkin on kasvanut. Kaltsu oli tossa joulun alla aika kevyellä, mikä varmasti teki hevoselle hyvää. Sen kengitys siirtyi vähän turhan pitkälle ja pojan kaviot kasvaa aika lapiomaisesti, joten liikuttelin ennen kengittystä hevosta vaan kevyesti. Uudeksivuodeksi päätinkin yhtäkkiä lähteä Leville. Ensimmäinen kerta kun uskalsin talvella jättää hepan muutamaksi päiväksi muiden hoitoon.

Samalla tänne tuli kovat pakkaset, mutta onneksi Kalle on pysynyt rauhallisena. Olli oli yrittänyt mennä ilman satulaa pojalla, mutta siitä herra oli seonnut ihan totaalisesti, joten ilman satulaa menemiset varmaan jätetään  pois tai sit jos hengestään haluaa päästä, voisi sitä vielä kolmannen kerran kokeilla.

Leviltä palattua tulin ensimmäisen kerran kuumeeseen 12 vuoteen, mutta onneksi hepalle sattui vielä raspaus juuri ensimmäiseen päivään kun olin kipeä. Hieman oli piikkejä, mutta muuten suu oli hyvässä kunnossa ja heppa oli ollut todella kiltisti raspatessa.

Lauantaina kävin itse ekan kerran tänä vuonna keventelemässä pojan kanssa. Kävellyttäessä se oli ärsyttävä ja kyttäsi kaikkea mahdollista. Selkään noustua se kuitenkin oli tosi kiltisti, mitä nyt vähän kiukutti joutua töihin. Viime vuonna en vapaiden jälkeen olisi edes uskaltanut nousta selkään, kun nyt ei ole mitään ongelmia ja heppa ei sinkoile mihinkään.

Eilen ratsastin ensimmäisen oikein kunnon treenin tälle vuodelle. Osittäin olen vielä vähän flunssassa, joten ihan hirveän raskaasti en viitsi mennä. Kalle oli ihan ok, ennen kunnon töitä se vähän viskoi päätä ja jumitteli, mutta aika pian se liikkui kivasti ja teki mitä pyydettiin. Hieman se oli vahva ja painui matalaksi, mutta ihan ok. Tänään Ollin pitäis hypätä lähes kuukauteen ekan kerran, joten epäilen, että aika moista menoa on luvassa.