Sunnuntaina päästiin siis vihdoin ja viimein Kallen kanssa oikeen kunnon valmennukseen ja maanantaina sen kyllä huomasi. Oltiin Suvin kanssa samassa ryhmässä. Aloitettiin valkka ihan itsekseen ravaamalla ja laukkaamalla, jotta valmentaja näki miten hepat liikkuvat. Kalle tuntui aluksi ihan hyvältä, tosin oli aika hidas, eikä tarpeeksi terävä.
Verkkojen jälkeen aloitettiin ympyrällä ihan kevyessä ravissa, jossa pyrittiin suoristamaan hevosta ja aktivoimaan niiden takajalkoja. Tiedän itsekkin, että taivutan hevosta ihan liikaa sisälle ympyrällä ja olen pyrkinyt keskittymään siihen, että lapa ei karkaisi ulos. Kalle on myös siitä vähän hankala, että se on samalla vähän kuin ruutitynnyri, mutta sitten taas samalla hidas ja varsinkin ravissa sen takapäätä on vaikea saada mukaan. Myös omaa istuntaa korjattiin. Mulla on kädet irti kyljistä ja mun on niitä todella vaikea kulkiin laittaa kiinni. Valkku sanoikin, että näytän ihan painnonostajalta ja ompa kumma kun koko ikänsä on salilla käynyt ja suht vahvakin ollut, joten jotta saan kyynärpäät kylkiin kiinni joudun niitä hirveästi painamaan kohti kylkiä. Lopuksi ne kuitenkin alkoi hieman paremmin pysymään paikallaa.
Kallen ravi parani pikkuhiljaa kun asetus oli ympyrällä hieman ulos ja samalla yritettiin terävöittää takapäätä. Koskin aina välillä raipalla sisätakajalkaan, jotta se saataisiin paremmin käyttöön. Kun ravi alkoi olemaan hyvää, otettiin heppa hetkeksi käyntiin. Käynnin piti olla myös energistä, eikä hevonen saanut valahtaa. Joutuisin muutaman kerran vähän pohkeella muistuttamaan hevosta, jotta se käveli reippaasti. Sitten taas ravia ja heti hyvä ja tahdikas ravi, sekä hevonen ja ratsastaja hyvässä ryhdissä. Pikkuhiljaa huomasin, miten hevosen takapää alkoi toimimaan paremmin ja hevonen teki töitä paremmin oikeinpäin.
Sen jälkeen lähdettiin koko uraa ja tultiin toinen reuna uran sisäpuolella, josta väistö uralle. Kallella väistöt ovat olleet aina hankalat ja takapää ei ole halunnut astua ristiin. Nyt kuitenkin kun takapää tuli paremmin alle, hevonen väisti todella hyvin ja energisesti. Itse jäin välillä vähän roikkumaan ohjaan, mutta lopulta uskalsin antaa lisää tilaa hevoselle, jolloin sen väistöt vielä parani.
Väistöjen jälkeen otettiin laukkaa. Aloitettiin oikeasta laukasta. Valmentaja halusi isompaa ja reippaampaa laukkaa. Mulle on vaikea saada Kalle laukkaamaan reipasta laukkaa varsinkin oikealle, mutta sain laukkaa parannettua paljon. Kun sain laukan pyörimään kunnolla tultiin suoraa uraa ja toisessa päässä täyskaarto, josta uralle ja pieni matka vastalaukkaa. Vastalaukat edes muutaman askeleen ovat meille ihan järjettömän vaikeita, eikä ne edelleenkään helpolla onnistu, varsinkaan kun Kallella on juuri nyt harjoiteltu vaihtoja. Lisäksi vastalaukassa hevonen kuumenee aika paljon. Muutamia pieni pukkeja saatiinkiin oikealle, kun heppa alkoi vähän kuumenemaan. Toisaalta hieman kuumenneena se liikkuu paljon paremmin. Oikeaan vastalaukkaa (eli vasen laukka) saatiin lähes heti tulemaan kulman läpi, vaikka hevonen siinä vähän menettääkin tasapainoa ja siirtymä raviin tulee usein huonosti, mutta päästiin kuitenki vastalaukkaa siihen suuntaan.
Toinen suunta olikin sitten vaikeampi. Tultiin miljoona kertaa kun hevonen vaihtoi laukan juuri ennen uralle pääsyä, vaikka kuinka yritin pohkeella ja asetuksella pitää sen vastalaukassa. Kerran tultiin Suvin kanssa vastakkain laukkaa ja its tiesin, että ne on menossa uralle, mutta eihän hevonen sitä tiennyt ja Kalle ei oikeen siedä, jos joku laukkaa suoraan vastaa, joten hevonen päätti hypätä lähes 180 astetta ympäri ja minä pääsin hienon lennon jälkeen tutkimaan maneesin hiekkaa. Oli kyllä jo aikain tippua kun on jo reilusti yli vuosi viime kerrasta. Takaisin selkään ja homma jatkui. Lopulta päästiin aika tasapainoisena tulemaan uralle laukkaa ja vastalaukkaakin muutama askel, josta heti ravi jotta hevonen ei vaihda.
Jatkettiin vielä hetki ravia, joka pyrittiin saamaan taas teräväksi ja ryhdikkääksi. Lopussa vaikka sekä kuski että hevonen alkoi olemaan aika loppu, heppa kuitenkin jaksoi tehdä ja liikkui tosi kivasti. Lopuksi vielä keventelin rauhassa hevosta eteen-alas ihan rennosti ja loppukäynnit taluttelin maastossa, jossa heppa oli todella rauhallinen ja kaikkensa antaneen oloinen.
Olen kyllä supertyytyväinen heppaan, miten se jaksoi yrittää ja tehdä parhaansa, eikä vetänyt herneitä nenuun, vaikka oli rankkaa ja joutui kulkemaan kuitenkin erilaisessa ryhdissä kun normaalisti. Nyt olisikin tarkoitus jatkaa valmennuksia useammin, siis aina kun saadaan vaan sovittua valmennus tallille. Nyt on kyllä jo aikakin ruveta treenaamaan, kyllä me niin ollaan laiskoteltukkin.
Rankan viikonlopun jälkeen eilen maanantaina hevonen pääsi ansaitulle rennolle maastolle. Vaikka ulkona tuuli aika paljon, heppa ei pelleillyt eikä säikkynyt yhtään. Käytiin kevyesti isolla pellolla keventelemässä ja ottamassa pienet pätkät laukkaa. Muuten vaan käveltiin rennosti pellolla ja metsäpoluilla. Heppa oli selkeästi tyytyväinen. Viime viikko oli hepalle rankka, sillä se liikkui 8 kertaa, josta kaksi rankkaa koulutreenia ja yksi hyppy, sekä monta jumppa päivää, joten nyt alkuviikko otetaan kevyesti ja tänään onkin vapaata, huomenna jumppaa ja torstaina Olli tekee Kallen kanssa "estekoulua", joka on taas rankempaa, loppuviikko mennään jumppaillessa ja sunnuntaina olisi hepan hyppypäivä jälleen.
On niin kiva kun heppa saa kunnon treenia ja liikkuu suunnitellusti ja suht raskaastikkin aikaisempaan verrattuna, ehkä sitä kehitystäkin sieltä rupeaa tulemaan.
Ensikerralla pitää pyytää joku ottamaan videota sillä nyt en tajunnut. Merkku otti kuvia, mutta olin laittanut kameraan pitkän putken, joten juurikaan alun ympyrältä menosta ei ole kuvia, koska putki on ihan liian pitkä niin lähelle kuvaamiseen. Lisäksi maneesiin paistava aurinko tuo oman haasteensa kuvaamiseen. Toivottavasti jaksoitte lukea, sillä tästä tuli ihan maratoonin mittanen.
Millainen on teidän viikko-ohjelma? Mitäs piditte, oliko liian pitkä? miten usein käytte valmennuksissa ja huomaatteko menevänne liikaa mukavuusalueella yksin ratsastaessa?