Pikkuhiljaa alettiin vaatia hevosta vähän enemmän ylämäkeen ja kulkemaan muutenkin ryhdikkaammin ja enerigisemmin. Kalle ei millään halunnut näin tehdä ja jouduin aika vahvalla jalalla sitä ratsastamaan ja oikeastaan koko ajan. Kalle myös alkoi jonkun verran protestoimaan, kun yritin saada sitä aktiivisemmaksi ja lyhyemmäksi kropasta. Se vilkuili ja kyttäili, koska olisi halunnut välttää työntekoa. Tuntui, ettei se vaan kuuntele.
Laukassa heppa nosti laukkaa vähän hypähtäen ja eteenpäin saaminen tuotti ongelmaa. Jotenkin aina kun yritin saada sitä eteen ja kannus koski hiukankin hevosta se vaan kokosi ja usein samalla vähän osoitti mieltään. Kuitenkin sen protestoinnit olivat pieniä eli mitään maata mullistavaa ei valmennuksessa tapahtunut. Vastalaukka nostot ja vastalaukka tuotti ongelmia, mutta kuitenkin saatiin niitäkin pienet pätkät. Hetki sitten se oli vielä täysin mahdotonta.
Lopussa heppa oli myöskin ihan kiva, mutta ei sellanen mitä mä haluaisin sen olevan. Suurimmaksi osaksi luulen sen johtuneen väsymyksestä ja siitä ettei sille kunnon koulutreenejä ole hetkeen tehty. Kalle on usein sillon todella hankala, mutta kun saa sen läpiratsastettua niin se on todella hyvä ja pysyy hyvänä aika pitkään. Nyt kuitenkin oli kaikkia lomia ja muita, niin kunnon sileäntyö on jäänyt vähemmälle.
Tässä vielä valmennus videosta. Videolla kaikkia pätkät mitä otettiin, niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin.
Tässä alhaalla vielä vertailuna niistä ajoista kun Kalle mulle tuli. olin niin ylpeä silloin tästä videosta, joten ollaan me ehkä hiukan menty parempaan suuntaan.
Tunnin lopussa ei ollut kovinkaan hyvä fiilis, vaikka Satu yrittikin sanoa että Kallehan on paljon parempi mitä se on ollut. Jotenkin halusin siitä enemmän irti ja vaikka se liikkui suurimman osan ajasta hyvin, niin harmitti kun jouduin ratsastamaan sitä niin paljon.
Videota katsellessa ei se näyttänyt ollenkaan niin huonolle vaan itseasiassa paremmalle oikeastaan kun mitä koskaan videolla. Ehkä se oma vaatimustaso hevosen liikkumisessa on noussut ja kun vaadin enemmän ja se on pojalle vaikeaa, se helposti laittaa vastaan ja kysyy että onko pakko, olisi niin kiva vaan löntystellä. Kalle ei mikään liitokavio ole, eikä siitä sellasta tule, mutta yritetään kuitenkin parantaa sen liikkumista niin paljon mitä se on mahdollista.
Tänään päätettiinkin pitää vähän rennompi meininki. Kävin pitkästä aikaa pojan kanssa pellolla ravailemassa ja laukkailemassa. Yleensä Olli hoitaa sen puolen, mutta juteltiin asiasta Ollin kanssa ja päätettiin, että yritän kanssa tehdä niitä juttuja, mistä Kalle tykkää ja Olli sitten taas koulua, ettei toinen tee aina hepan rakastamia asioita ja toinen sitä vähemmän hevosta kiinnostavaa koulua. Pellolla Kalle olikin oikein kiva. Menin pääasiassa vapainohjin rentoa laukkaa ja ravia, jotta molemmille jää hyvä mieli.
Onko teillä joskus tullut epätoivoinen/masentunut mieli ratsastuksen jälkeen?
Uudet hiukset |