Kaverusten kesken!

Viime viikolla täällä kuten vissiin vähän koko Suomessa oli pakkasta jonkin verran ja Kalle saikin omistajan mukavuudenhalun takia vähän kevyemmän viikon. Edellismaanantaina ratsastin vielä hepan ja se oli oikein kiva, mitä se nyt muutenkin pääasiassa on. Tiistaina juoksutin ja päästin maneesiin hetkeksi vapaaksi. Pakkanen oli kiristynyt ja hevonenkin oli vähän vireän olonen, nii aattelin pienen päästelyn tekevän hyvää.

Keskiviikkona heppa vietti vapaata. Torstaina kaveri tallilta soitti, kun oli kaunis pakkaspäivä, että kokeillaanko laittaa Kalle ja Nipa laitumelle juoksentelemään yhdessä. Nehän ei ole koskaa samassa tarhassa tai laitumessa ollut, mutta ovat tarha naapureita ja muutenkin ovat vaikuttaneet tulevan hyvin toimeen keskenään. Suuntasin siis suoraan salilta tallille ja vitsit, että harmitti, etten kerennyt hakemaan kameraa mukaan. Ulkona oli noin -15 pakkasta ja aurinko paisto, ei siis kauniimpaa keliä voinut toivoa. Tallilla suojitin hepan kaikki jalat ja vaihdoin ohuemman loimen, jonka jälkeen lähdettiin suuntaamaan hepat kohti laidunta.

Ne oli täysin sekasin ja Kaltsukin hyppi vaa pystyyn, kun ei millään malttanut. Lopulta naru vaa liukui riehumisen seuraksena kädestä ja Kaltsu juoksi Nipan ohi laitumelle, jolloin Nipakin pääsi irti. Molemmilta heti narut poikki ja siitä se kiitolaukka sitten läksikin.

Vitsit niillä oli hauskaa, ne laukkasivat kilpaa ympäri laidunta kuin mitkäkin parhaat kaverit. Lumi pöllysi sen minkä voi, sillä lunta ei juuri ole. Harmi, että jäin alkuun vaan ihastelemaan ja naureskelemaan niitä, kun olivat niin onnellisen näkösiä, etten edes kuvia tajunnut ottaa. Kun suurimmat energiat oli kulutettu, alkoi vauhti hieman tasaantumaan ja ravailivat vielä jonkin aikaa.
Lopulta ne rauhottuivat. Vieläkään ei mitään ongelmia toistensa kanssa, seisoivat vierekkäin ja haistelivat, ilman mitään riekkumista. Loppuun vielä kävelytettiin kaksi aika rauhallista ja väsähtänyttä, sekä onnellista heppaa.

<3

Perjantaina Kallella oli vielä kengitys ja heppojen kengitykset kesti niin kauan, etten kerennyt enää ratsastamaan. Eilen maanantaina kävin taas hepan selässä ja se oli oikeen rauhallinen ja kiva.

Harmi kun pakkaset loppuivat ja hepat joutuvat olemaan tarhoissa, jotka ovat sen verran pienet, etten noita kahta kuitenkaan uskalla etenkään hokkiaikana päästä samaan.