Luukku 20: Jouluinen jätski!

Nyt olisi aika jakaa teille herkullisen ja helpon jätskin ohjeet ja vielä ilman jätskikonetta. Tosin jätski pitää tehdä vähintään päivä ennen tarjoilua, jotta se kerkeää jäätymään. Olen usein tehnyt tarjottavaksi kyseisiä jätskejä ja suosituin on aina ollut kinuski-suklaa. Lähes jokainen jätskiäni syönyt on pyytänyt ohjetta, joten nyt saatte sen.

4 kanamunaa, joista eroteltuina valkuaisen ja keltuaiset

2dl tomusokeri

3 1/2 dl kerma

3/4dl sokeri

1rkl vaniljasokeri

1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin

2. Vatkaa tomusokeri ja keltuaiset vaahdoksi

3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita se keltuaisvaahtoon

4. Muista pestä vatkain hyvin, jotta seuraavaksi valkuaiset vaahtoutuvat

5. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi (niin ettei valkuainen tule kepusta, jos sen kääntää alaspäin)

6. Sekoita valkuainen varovasti kerma-keltuaisvaahtoon, jonka jälkeen mausta vaahto sokerilla ja vaniljasokerilla. 

7. Hae leipävuoka tai muu mielellään samanmallinen vuoka, josta massa irtoaa helpolla. Itse käytän kerttis alumiinivuokaa. Laita vuuan pohjalle asiat, jonka makuiseksi haluat jätskin. Itse laitoin nyt joulun kunniaksi tummaa joulusuklaata palasina, karpalomehua hieman, jotta pinnalle tulee kiva jäätynyt kirpeä kerros makean jätskimassan kanssa, sekä karpaloita.

8. Lisää jätskimassaa ja mikäli haluat laittaa makuja myös keskelle se onnistuu. Jos laitat mehun tapaista keskelle kannattaa massan päälle ripotella marenkia, jotta kaikki neste ei valu pohjalle.

9. Kun haluamasi jutut on jätskissä, sulje se kannella ja laita vähintään yön yli pakastimeen. Kun jätki on jäätynyt voi sen kaataa tarjoiluastialle, jotta kaunis mehujää pinta jää näkyviin tai jos syöt sitä vain välillä pakastimesta voi sitä kaapia ihan lusikalla.

10. Jätskin voit maustaa ihan millä vaan. Itse tein tämän karpalo-suklaa jätskin lisäksi suklaakeksi jätskin ja kaneli-suklaa jätskiä, sekä pelkkää vaniljajätskiä, joten ei muuta kuin kokeilemaan eri vaihtoehtoja, mutta voin taata, että jätski on todella hyvää!!

ps. kannattaa ennen tarjoilua antaa jätskin hetki pehmetä huoneenlämmössä, jotta se ei ole liian kovaa!

Luukku 19: Irtojuoksutus

Omia ajatuksia irtojuoksutuksesta. Irtojuoksutuksen moni kokee todella riskialttiiksi hevoselle, sillä moni hevonen riehuu kyllä ihan sydämmensä kyllyydestä irtona juostessa. Enkä itse varsinkaan aluski ollut poikkeus. Ensimmäisen kerran kun Kallen päästin maneesiin vapaaksi, se riehui ihan päättömästi. Se laukkasi niin kovaa kun pääsi maneesin toiseen päähän ja stoppasi joka kerta liian myöhään. Liinat kiinni ja muutama tasajalka hyppy, jotta sai vauhdin loppumaan ja joka kerta pää seinässä kiinni, kun vauhti meni vähän pitkälle.

Pitkään olinkin päästämättä hevosta irti, koska pelkäsin sen loukkaavan. Viime jouluna en ollut saanut hevosta laukkaamaan kunnolla pitkään aikaan, sillä se oli ratsastuksessa ollut todella hankala. Joulun jälkeen se olikin lähes mahdoton ratsastaa ja heitti Suvin jo puolen kierroksen jälkeen selästä, jolloin ajateltiin juoksuttaa heppa. No liinasta hajosi lukko ja hevonen pääsi vapauteen, jolloin sitä oli pakko irtona päästää juoksemaan kun kiinnikään se ei antanut. Ja kyllä se riehui niin kauan, että olis lähes täysin väsynyt.

Sen jälkeen hevonen muuttui hieman vastaanottamaisemmaksi ja irtojuoksutus jäikin meidän normaaliin ohjelmaan talven ajan. Olin päättänyt, etten voi sille mitään jos hevonen loukkaa ja voihan se vaikka tarhassakin itsensä loukata. Hevonen kuitenkin nautti silmin nähden niin paljon kun sai riekkua vapaana. Noo toinen ongelma siitä seurasi, sillä Kallen vauhti irtona mennessä oli aikast kovaa ja maneesin pohja ei oikeen tykännyt herran syöksähtelyistä, joten keväällä hevosen rauhoituttua jätettiin irtona juokseminen pois.

Kesällä hevonen sai tietty riekkua rauhassa laitumella ja varsinkin ekoista laidun päivistä hevonen todella nautti.

Syksyn tultaessa hevonen ei enää vaatinut juurikaan irtona juoksemista, sillä se toimi hyvin. Olen sen kuitenkin välillä päästänyt vapaana juoksemaan ja ilokseni olen huomannut, että hevonen on irtonakin ruvennut minua kuuntelemaan. Pyynnöstä se yleensä juoksee ympyrää ympärillä ja siirtyy aina siihen askellajiin kun haluan. Yleensä hevonen alkaakin enemmän riekkumaan kun menen maneesin reunalle, jolloin hevonen tietää, että saa tehdä mitä haluaa. Nykyisin hevosella itselläänkin on paremmin järki päässä irtona mennessä, sillä vauhtia se ei kerää niin paljon ja pomppii ja pukittelee enemmän kuin ennen ja ottaa myöskin kurvit rauhassa. Välillä tuntuukin, että hevonen ainuastaan esiintyy minulle vapaana juostessa, sillä kääntää päänsä koko ajan kohti minua ja esittää mitä hienompia askellajeja.

Eipä sitä käskeä tartte, pitkä pelto, jossa saa kunnolla täydet vauhdit, tosin kertaaleen mentiin kyljelleen kun jarrutusmatka loppui.

Minusta irtonajuoksutus on hyvää liikuntaa riskeistä huolimatta silloin kun hevonen siitä nauttii. Sellaisesta irtona menemisestä en oikeen välitä, että hevosta jahdataan perässä juoksemaan, vaan minusta hevosen pitää itse haluta liikkua, jolloin se on kaikille mielekkäämpää. Täällä odotellaankin, että tulisi lunta ja hevosen voisi päästä vapaaksi hankeen juoksemaan. Viime talvena tällaista ei päästy toteuttamaan, mutta jospa tänävuonna onnistuisi, se jää nähtäväksi!

Joulukuu 2013, ravi aika vaatimatonta näin irtonakin, voimaa ei juurikaan ja hevonen irtona laukkailikin pääasiassa vaan niin kovaa kun pystyy. Touhu oli sen verran vaarallisen näköistä etten edes juurikaan kuvannut näitä kertoja. Vähäm lennokkaampaan raviin vaadittiin pitkät laukat alkuun. Nyt ravi on alusta asti parempaa ja laukka tasapainoisempaa ja rauhallisempaa.

Ylhäällä yksi laukkavideo viime vuoden joulukuun lopulta. Hepan ei pitänyt juosta vapaana vaan liinassa, mutta liinan lukko hajos ja hevonen ei antanut kiinni ennen 40minuutin spurttailua, joten siksi varusteet päällä.

Joulukuu 2014, ravi huomattavasti vahvempaa ja isompaa, parempiakin pätkiä lopuksi tuli, mutta ne ei ole videolla.

Mitä mieltä olette irtojuoksutuksesta ja miten toimitte itse?

Luukku 18: Kuulumisia!

Joulu lähestyy nopeasti ja kiire on kova. Lauantaina alkaa loma, mutta siihen asti pitäis vielä jaksaa. Tosin en mää ihan vapaalla ole, sillä maanantai ja tiistai päivä menee sisustuskaupassa töissä ja jouluaaton teen kaikki tallit ja lisäksi jouluaattona meille tulee noin 10 ihmistä viettämään joulua, joten hommaa on. Siivoukset on aloittamatta ja oikeestaan kaikki muukin. Noo onneksi on kaikki yöt aikaa ja jouluaaton jälkeen ei sitten vähään aikaan mitään kummempia olekkaan.

Viimekertaisesta normi kuulumispostauksesta on jo aikaa. Mitään kummempia ei kuitenkaan ole tapahtunut. Viime viikko sisälsi puomitreeniä, jossa heppa oli todella innoissaan ja teki taas selvästi hyvää sen päälle. Lisäksi viime viikolla Kalle sai juosta vapaana ja se oli todella hieno. Sen ravi on vapaana ollessa muuttunut todella paljon joustavammaksi ja isommaksi mitä ennen, eikä se laukkaa täysiä kuin päätön kana ympäri maneesia. Tuntuu, että se oikeen esiintyy ja tietää olevansa hieno. Normi koulutreenitkin ovat sujuneet paremmin. Hevosella oli viikonloppuna lauantaina vapaata ja taas maanantaina vapaata, mutta silti se on ollut suht hyvä. Kiukuttelua on korkeintaan kerran testannut ratsastuksen aikana, mutta huomattuaan ettei siitä ole hyötyä on heppa toiminut kivasti. Laukassa se saisi olla paremmin takapään päällä, niinkuin muussakin liikkumisessa, mutta pikkuhiljaa. Nyt se kuitenkin antaa ratsastaa itseään ja tekee kaikki hyvin.

Parempaan liikkumiseen ja tehtävien suorittamisee vaadittaisiin parempaa ratsastusta. Noo jospa sitten joulun jälkeen aletaan taas tekemään vaikeampia juttuja, kun nyt on jutut mennyt ihan jumppaillessa.

Eilen keskiviikkona hevonen oli hieman entisiä päiviä huonompia. Se ei ollut vielä saanut aamuruokia, sillä ruokinta oli hieman normaalia myöhemmin. Hevonen sai syödä samalla kun laitoin sitä kuntoon, mutta se oli hieman kärttyinen ja nälkäinen. Ratsastuksessakin huomasi että se oli normaalia ärtyneempi, eikä ihme sillä Kallella on herkkä vatsa ja vatsahapot päässyt vähän enemmän jylläämään, jolloin vatsa oli luultavasti arempi ja se suoraan vaikutti ratsastettavuuteen. Keskiviikkona olikin ihan kevyt askellajit läpi, eikä mitään sen kummempia.

Tänään heppa viettää luultavasti vapaata, sillä joulusiivous tarvitsisi töiden jälkeen aloitella.

Luukku 17: Joulupakettien teko

Rakastan paketoida joululahjoja. Olen aika tarkka väreistä ja papereista, joita haluan käyttää. En yleensä oikeen tykkää mistään kuviollisista tai perinteisistä papereista. En myöskään koskaan kiharra naruja vaan useimmiten teen rusetit naruista. Lahjanaruina suosin paperisia ja kankaisia naruja, mutta niistä normaaleista kiiltävistä en niinkään välitä. Minulle tärkeintä on, että paketit ovat siistit ja nätit ja saaja on varma, että lahjan eteen on nähty vaivaa.

Tänä vuonna teen myös jokaiseen pakettiin itse pakettikortit, enkä käytä valmiita pakettikortteja.

Kuvassa lahjapaperi, joka on aika tylsän värinen, mutta itselle lähes suosikki väri. On tärkeää, että paketti on siististi tehty ja teenkin mielellään paketit palvilaatikkojen päälle, jotta ne olisivat mahdollisimman kauniita.

Kun paperi on siististi ympärillä laitan narut. Teen yleensä kaksi solmua eri suuntiin, jotta solmu ei aukea. Tykkään laittaa narun rusettikohdan yleensä yläkulmaan ja laitankin vain harvoin narun keskelle pakettia. Kuvassakin näkyvä naru on sellaista materiaalia josta pidän. Narua ei juurikaan edes pysty kihartamaan, mutta siitä saa nätin rusetin, koska narua pystyy vielä availemaan.

Erilaisia naruja ja pakettikorttiaineksia.

Rusetti valmiina. Yleensä laitan kangasrusetin vähän isomman, mutta kyseistä narua ei ollut enempää, joten pieni rusetti sai riittää.

Pakettikorttina tässä kyseisessä toimii ihan pahvinpala, johon kirjotetut tekstit. Olin unohtanut ostaa tussin ja oli pakko kirjoittaa pakettikortit, jotta tiesin kenelle ne on, joten jouduin tekemään ne kuulakärkikynällä. Lisäksi korttiin on liimattu tollanen koristepaperi.

 Vaikeamman malliseen lahjaan, tein valmiin pussin, jonne tavara oli helppo pujottaa. Mulla on tollasta nauhaa, jossa on teippipohja, joten nyt ei pehmeistäkään paketeista lähde narut ja ei tarvitse rypistää paperia, jotta narut tulisivat piukkaan. Lisäsin rusetin kerkelle myös sydämmen. Tähän koirien pakettiin lisäsin valmiin kuvalla varustetun pakettikortin.

  

Millaisia paketteja te teette? Ja tykkäätkö siististi tehdyistä joululahjoista?

luukku 16: Kannukset ja raippa

Kannukset:

Kannuksia käytin ennen aina oikeastaan Kallella, sillä se oli todella hidas pohkeelle ja etenkin sivuille vieville avuille oikeastaan täysin kuuro. Muutamia kertoja yritin mennä ilman kannuksia, mutta niistä ei oikeastaan tullut mitään. Huomasin kannattelevani hevosta kannuksilla ja kannukset myös peitti aika hyvin sen, ettei hevonen ole pohkeen ja ohjan välissä.

Tämän kesän jälkeen pidettiin hieman kevyempi jakso, jossa yritin ratsastaa ilman kannuksia. Aluksi se oli todella vaikeaa, sillä hevonen ei vaan tahtonut kuunnella pohjetta ja jouduinkin välillä käyttämään sitä aika kovinkin. Muutaman kerran laitoin laiskuuttani kannukset takaisin jalkaan. Yritin niistä kuitenkin päästä eroon ja saada hevosta kevyemmäksi ja nopeammaksi jalalle.

Syksyn ja pimeyden saavuttua, hevonen alkoi olemaan aika herkkä poika. Silloin jätin kokonaan kannukset pois. Huomasin, että pääsen jalalla jotenkin lähemmäs hevosta, mitä kannukset jalassa pääsin. Pikkuhiljaa hevonen on tullun nopeammaksi ja terävämmäksi pohkeelle, eikä juurikaan enää kannuksia tarvita. Sivulle vievät avut tarvitsisivat välillä vielä hieman lisää tehoa, mutta pikkuhiljaa ilman kannuksia pyrin hevosta herkistämään pohkeelle.

Minusta jokaisen kannataisikin kokeilla ilman kannuksia ja pyrkiä saamaan hevonen toimimaan yhtä hyvin ilman. En minäkään mitenkään potkinut hevosta kannuksilla, mutta kyllä eron huomaa selkeästi ensimmisillä kerroilla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että ollaan päästy kannuksettomaan menoon. Välillä pitää vielä ottaa kannukset, sillä koulukisoissa ne on kuitenkin pakolliset. Ennen käytin paljon tylppäpäisiä 15mm kannuksia. Nyt ajattelin pärjääväni kesälläkin pallopäisillä 15mm ponikannuksilla.

Raippa:

Raippa sen sijaan mulla on oikeastaan aina mukana. Raippaa en juurikaan koskaan tarvitse, mutta jos hevonen on todella hidas pohkeelle, voi sitä muistuttaa hieman raipalla. Lisäksi Kalle varsinkin talvisin jumittaa ja pakittaa helpolla, jolloin sen saa raipalla eteenpäin, koska pohkeella sille ei tässä tilanteessa apua ole. Raipalla joskus myös korjailen esim. lapaa koskettamalla lapaa, jotta hevonen ei vaikka valu ulos. Raippa meillä siis merkinanto ja muistutus väline. Pääasiassa se vaan kulkee mukana. Lisäksi Kallelle se on hyvä apu talutuksessa silloin kun on jotain pelottavaa, sillä Kalle pyörähtää usein ympäri ja sitä on vaikea saada kääntymään niin, että matka jatkuisi. Raippaa se kunnioittaa niin hyvin, että ei se ohi mene, jolloin hevonen pysyy suorassa.

Käytättekö te raippaa tai kannuksia ja miksi ja missätilanteissa?

Luukku 15: Rakas Joulupukki!

Rakas Joulupukki!

Olen jo pitkään pohtinut, mitä oikeen haluaisin joululahjaksi. Mun omistaja on vähän pöhkö ja siksi en koskaan joudu liikkumaan kamalissa, likaisissa tai epämukavissa varusteissa, se on jopa niin pöhkö, että meiltä löytyy kyllä vähän ylimääräistäkin, olenkin sitä mieltä, että kaikki ei olisi niin tarpeellista ja pärjäisin vähemmällä. Tosin en laita vastaan, että kuljen aina siisteissä ja mukavissa varusteissa, jotka sopivat omaan ihanaan turkin väriini parhaiten. Mutta jos mulla on tavaraa jo tarpeeksi, mitä mä sitten haluan, siinäpä vasta pulma??

Yksi ihan ehdoton juttu on ehkä vähän vaikea toteuttaa, sillä tämä etelän kura ja pimeys ei ole kiva juttu. Toivoisinkin sinulta rakas joulupukki, että toisin tänne eteläänkin vähän jouluisempaa ilmetta, edes siis sentti lunta tai noo ei nyt niin vaativiksi ruveta, mutta jos nyt edes saisin asteen pakkasta jouluksi, enkä ainaista vesisadetta ja tuulta. Meidän tallin kamut ei ainakaan oikeen tykkää seistä koko päivää sateessa, eihän se meille oikeen joulumieltäkään tuo, vaikka miten joulalaulut soi ja jouluvalot koristaa pihaa. Toivottavasti pystyisitkin totetuttamaan tämän minun hartaimman toiveen edes hieman paremmasta jouluilmasta!

Ei ole kiva kuivatella jouluaattona, kun loimistakin on tullut vesi sisälle kauhean myrskyn takia, noi herkut voin kyllä ottaa!

Pitkän pohdinnan jälkeen huomaan ettei ne mun toiveet vielä ihan loppuneet, sillä kyllähän jokaiseen jouluun kuuluu herkut ja joulukuusi. Omistajakin possuttelee koko joulun, joten kyllä se mullekkin muutama ylimääräinen jouluomena ja herkku kuuluu. Viime vuonna omistajani unohti tuoda mulle joulukuusen. Se olisi kyllä niin kivaa tekemistä riehua tarhassa joulukuusen kanssa, eikä haittaa olisi jos koristeina toimisivat leivät, porkkanat ja muut herkut. Toivonkin sinulta joulupukki, että tiputtaisit sieltä reen kyydistä ohimennessä ihanan herkullisen kuusen tarhaani, mikäli se omistaja sen tänä vuonnakin unohtaa.

Muuten mulla on asiat hyvin. Saan elää kivassa pienessä tallissa, jossa minusta huolehditaan todella hyvin ja tarkasti. Lisäksi mun omistajakin on ihan ok, se viitsii käydä lähes joka päivä tallilla, se tykkää helliä ja hoitaa minut rauhassa ja hyvin, eikä koskaan unohda mua. Lisäksi kun sitä vähän kutittaa pehmeällä turvallani, jota se ei voi vastustaa, niin saan aina paljon herkkuja, vaikka välillä kokeilenkin aika paljon rajojani. Kaikenkaikkiaan mulla on asiat niin hyvin, mutta huoli maailman muista kaviollisista kyllä on, sillä kaikilla muilla ei ne asiat ole niin hyvin mitä mulla on. Jos sinä joulupukki voisitkin antaa niille nälkäisille, janoisille, kylmettyneille ja huonosti kohdelluille hevosille edes yhden rauhallisen päivän, jossa ruokaa ja puhdasta vettä riittäisi, olisin ikionnellinen, että edes sinä joulupukki välität muistakin karvajaloista ja mun ei täällä Suomessa tarvitsisi miettiä, miten ne muut hevosen ja etenkin vanhat kamut pärjäävät. 

Hyvää ja rauhallista joulua sinne korvatunturille ja kaikkialle koko maapallolla!

<3:llä Kalle

Ole mukana yhteisöllisempää hevosblogikulttuuria osallistumalla haasteeseen blogissasi näin: 

• Kopioi haasteen banneri postaukseesi.
• Linkitä tämä haaste omaan postaukseesi, jotta muutkin löytävät ohjeet haasteen toteuttamiseen ja osallistumiskaavakkeen.
• Vastaa haasteeseen omin sanoin blogissasi. Käytä luovuttaa, sovella ja somista postausta kuvilla.
• Linkitä postauksesi tämän tekstin loppuun, jotta muutkin pääsevät lukemaan sinun postauksen ja osallistut samalla kilpailuun!
• Viimeiseksi haasta kolme muuta bloggaajaa mukaan!
• Blogitallin sivuille pääset täältä!

Haastan tähän haasteeseen blogit:

1. Kaviokuumetta

2. elämäni valttikortti

ja kaikki ketä haasteen haluaa suorittaa!

Luukku 14: Paw's mystery wendell Bert

Luukku 14, joulukalenteri kuva puuttuuu!!
Eli tutummin Luca. Luca on meidän toinen chihu uros, nyt 3v. Lucan on aika paljon Kawan vastakohta. Luca rakastaa kaikkea toimintaa ja on lähes aina valmis lähtemään lenkille, kunhan ei liikaa sada. Luca on äärettömän kiltti koira ja rakastaakin kaikki niin isoja, kuin pieniäkin koiria, ihmisiä ym.

Ensimmäisinä päivinä Luca oli aika arka, eikä se halunnut tulla syliin, vaikka se muuten aktiivinen olikin. Pikkuhiljaa 3 vuoden aikana siitä on kuoritunut oikea ihmisrakas koira, joka nukkuu yöt peiton alla jalkojen välissä mahdollisimman lähellä ihoa. Muutenkin se oikeen painautuu ihmiseen kiinni aina kun sen on mahdollista.

Luca kotiin tulossa

Luca n. 1v, jolloin poika oli turhan hoikassa kunnossa, mutta syömään se ei suostunut lämpimillä ilmoilla, joten se pääsi jonkin verran laihtumaan

Näyttelyissä, joissa se sai kiitosta hyvästä ryhdistä ja esiintymisestä. vaja 2v.

Luca on kaikinpuolin aika normaalikoira, jos vertaa Kawaan. Luca on myös oikea pomppukone ja hyppää sohvallekkin käsinojien yli. Lisäksi Luca on aika vahva, eikä tarvitse pelätä vaikka se riehuu isojenkin koirien kanssa.