Luukku 19: Irtojuoksutus

Omia ajatuksia irtojuoksutuksesta. Irtojuoksutuksen moni kokee todella riskialttiiksi hevoselle, sillä moni hevonen riehuu kyllä ihan sydämmensä kyllyydestä irtona juostessa. Enkä itse varsinkaan aluski ollut poikkeus. Ensimmäisen kerran kun Kallen päästin maneesiin vapaaksi, se riehui ihan päättömästi. Se laukkasi niin kovaa kun pääsi maneesin toiseen päähän ja stoppasi joka kerta liian myöhään. Liinat kiinni ja muutama tasajalka hyppy, jotta sai vauhdin loppumaan ja joka kerta pää seinässä kiinni, kun vauhti meni vähän pitkälle.

Pitkään olinkin päästämättä hevosta irti, koska pelkäsin sen loukkaavan. Viime jouluna en ollut saanut hevosta laukkaamaan kunnolla pitkään aikaan, sillä se oli ratsastuksessa ollut todella hankala. Joulun jälkeen se olikin lähes mahdoton ratsastaa ja heitti Suvin jo puolen kierroksen jälkeen selästä, jolloin ajateltiin juoksuttaa heppa. No liinasta hajosi lukko ja hevonen pääsi vapauteen, jolloin sitä oli pakko irtona päästää juoksemaan kun kiinnikään se ei antanut. Ja kyllä se riehui niin kauan, että olis lähes täysin väsynyt.

Sen jälkeen hevonen muuttui hieman vastaanottamaisemmaksi ja irtojuoksutus jäikin meidän normaaliin ohjelmaan talven ajan. Olin päättänyt, etten voi sille mitään jos hevonen loukkaa ja voihan se vaikka tarhassakin itsensä loukata. Hevonen kuitenkin nautti silmin nähden niin paljon kun sai riekkua vapaana. Noo toinen ongelma siitä seurasi, sillä Kallen vauhti irtona mennessä oli aikast kovaa ja maneesin pohja ei oikeen tykännyt herran syöksähtelyistä, joten keväällä hevosen rauhoituttua jätettiin irtona juokseminen pois.

Kesällä hevonen sai tietty riekkua rauhassa laitumella ja varsinkin ekoista laidun päivistä hevonen todella nautti.

Syksyn tultaessa hevonen ei enää vaatinut juurikaan irtona juoksemista, sillä se toimi hyvin. Olen sen kuitenkin välillä päästänyt vapaana juoksemaan ja ilokseni olen huomannut, että hevonen on irtonakin ruvennut minua kuuntelemaan. Pyynnöstä se yleensä juoksee ympyrää ympärillä ja siirtyy aina siihen askellajiin kun haluan. Yleensä hevonen alkaakin enemmän riekkumaan kun menen maneesin reunalle, jolloin hevonen tietää, että saa tehdä mitä haluaa. Nykyisin hevosella itselläänkin on paremmin järki päässä irtona mennessä, sillä vauhtia se ei kerää niin paljon ja pomppii ja pukittelee enemmän kuin ennen ja ottaa myöskin kurvit rauhassa. Välillä tuntuukin, että hevonen ainuastaan esiintyy minulle vapaana juostessa, sillä kääntää päänsä koko ajan kohti minua ja esittää mitä hienompia askellajeja.

Eipä sitä käskeä tartte, pitkä pelto, jossa saa kunnolla täydet vauhdit, tosin kertaaleen mentiin kyljelleen kun jarrutusmatka loppui.

Minusta irtonajuoksutus on hyvää liikuntaa riskeistä huolimatta silloin kun hevonen siitä nauttii. Sellaisesta irtona menemisestä en oikeen välitä, että hevosta jahdataan perässä juoksemaan, vaan minusta hevosen pitää itse haluta liikkua, jolloin se on kaikille mielekkäämpää. Täällä odotellaankin, että tulisi lunta ja hevosen voisi päästä vapaaksi hankeen juoksemaan. Viime talvena tällaista ei päästy toteuttamaan, mutta jospa tänävuonna onnistuisi, se jää nähtäväksi!

Joulukuu 2013, ravi aika vaatimatonta näin irtonakin, voimaa ei juurikaan ja hevonen irtona laukkailikin pääasiassa vaan niin kovaa kun pystyy. Touhu oli sen verran vaarallisen näköistä etten edes juurikaan kuvannut näitä kertoja. Vähäm lennokkaampaan raviin vaadittiin pitkät laukat alkuun. Nyt ravi on alusta asti parempaa ja laukka tasapainoisempaa ja rauhallisempaa.

Ylhäällä yksi laukkavideo viime vuoden joulukuun lopulta. Hepan ei pitänyt juosta vapaana vaan liinassa, mutta liinan lukko hajos ja hevonen ei antanut kiinni ennen 40minuutin spurttailua, joten siksi varusteet päällä.

Joulukuu 2014, ravi huomattavasti vahvempaa ja isompaa, parempiakin pätkiä lopuksi tuli, mutta ne ei ole videolla.

Mitä mieltä olette irtojuoksutuksesta ja miten toimitte itse?