Pelottava maailma

Tiistaina heppa oli aivan super kiva ratsastaa. Jumppasin ja verkkasin hevosta oikeastaan pelkästään. Tehtiin paljon väistöjä lävistäjää pitkin ja vihdoin on alkanut tuntua, että väistöt kulkevat hyvin. Kallelle väistöt ovat hankalia, koska ei haluasi ottaa jalkoja kunnolla alle. Nyt olen keskittynyt väistöissä erityisen paljon istuntaan ja väistöt paranevat kerta kerralta. Muutenkin tein paljon taivutteluja, koska hevonen oli hieman jäykän oloinen. Ratsastin paljon kaarevia uria ja aina suorilla urilla tein avoja ja muutaman sulkutaivutuksen, heti kun hevonen alkoi olemaan notkemapi. Kalle oli kyllä ravissa ihan super ja rento. 

Otin laukkaa ympyrällä. Aluksi isompaa laukkaa, jonka jälkeen pieni kokoaminen ja taivutusta ulospäin. Usein kun otan vähän asetusta ulos ja pienen taivutuksen, tippuu laukka raville. Tällä kertaa sain kuitenkin sen suht hyvin laukan pidettyä ja pääsin taivuttamaan hevosta. Lopulta se oli laukassakin todella kiva. Hevonen oli tiistaina selkeästi rennompi ja tyytyväisempi, kun oli saanut kunnon pitkän maastokävelyn, aivot olivat tuulettuneet.

Tänään kuvittelin, että hommat olisivat sujuneet yhtä hyvin. Kuitenkin heti tallista lähdettyä ihmettelin, miten hevonen jännityi niin paljon. Se sinkoili narussa ja puhisi ja tärisi. Etsisin pitkään, että mitä se nytten kyttää. Lopulta tajusin, että pihakeinussa oleva matto oli Kallen mielestä selvästi hyökkäämässä kimppuun. Se oli ihan paniikissa eikä tärinä ja puhina meinannut millään loppua. Seisoin vain paikallani löysällä narulla, sillä Kalle ei onneksi koskaan vedä narusta, vaikka sitä pelottaisi. Lopulta luovutin ja mentiin toista kautta maneesiin. Heppa kuitenkin jäi jännityneeksi. Se oli ratsastaessa periaatteessa ihan ok, mutta eilinen rentous oli poissa ja se oli kauhean huolestuneen oloinen, mitään temppuja se ei kuitenkaan tehnyt. Tehtiin paljon taivutteluja ja muutamia väistöjä. Pidettiin tänään vähän kevyempi päivä. Kävelytin hevosen vielä ja lähdetiin pois. Matto oli nyt poissa keinusta, mutta edelleen se oli pelottava ja sille pöristiin, nyt kuitenkin päästiin sitä ohi pienellä säikkymisellä. Kun olin hoitanut hepan vein sen ulos, jossa se vieläkin oli normaalia jännittyneempi. Voi pientä herraa kun joku oikeen pelottava tulee, pitää sitä jännittää vielä muutama tunti eteenpäinkin. Nyt hevonen kuitenkin pysyy ihan käsiteltävissä, kun ennen sillä keitti ihan yli, johtuen varmasti myös minun omasta käytöksestä. Nyt kun en välitä ollenkaan, ei hevonen ihan niin pahasti hermostu.

Huomenna jatketaan. Katsotaan millä päällä heppa on ja jos se on ihan ok, olisi tarkoitus mennä puomeja ym. jotain kivaa. Saa nyt nähdä miten suunnitelmat taas onnistuvat.