Perjantai

Tänä aamuna tallille ajaessa meinasi tulla äitiä ikävä. Lunta oli tullut varmaan 30cm ja lunta satoi kaatamalla koko ajan. Teitäkään ei ollut aurattu ja lentävä lumi lähes soikaisi silmät, tiestä ei tiennyt missä se kulki. En ole varmaan koskaan ennen ajanut puolta tuntia tallille, mutta onneksi perille pääsin kuitenkin hyvin.

Tallilla heitin hepat heti pihalle ja vein niille aamuruoat ulos. Siivosin tallin ja hain Kallen sisälle. Se oli hirveän jännitynyt ja karsinassa se oli edelleen hermostunut. Laitoin sen kuitenkin kuntoon. Juuri satulaa laittaessa meni sähköt, joten päätin olla lähtemättä maneesiin, sillä siellä olisi hämärä. Ajattelinkin lähteä rennolle maastokävelylle ihan liinan kanssa. Jo pihasta poistuessa tajusin, ettei reissusta tulisi kovinkaan rento. Päästiin tietä hetki ja heppakin jo rauhottunut, kunnes meidän takaa alkoi kuulua hirveä rytinä. Kalle sitten ampasi siitä täysillä eteenpäin ja itsekkin otin muutaman juoksuaskeleen, koska kuulosti siltä kuin puu olisi kaatumassa. Sieltä tuli lopulta alas kauhean kokoinen oksa, siis sellanen melkein puolikas pieni puu alas. Kun oksa oli rusähtänyt maahan Kalle onneksi pysähtyi. Se tärisi ja pörisi aivan kauhuissaan. Yritin lähteä takaisin päin, mutta Kalle ei ottanut askeltakaan takaisin tallille päin. Sain sen vietyä viereisselle laitumelle miljoonan ympyrän kera. Päästin sen laitumelle irti ja mietin, että mites se saadaan takaisin tarhaan.

Oksa joka rysähti alas. Ei oikeen saa selvää mikä sieltä alas tuli

Kävelin toiseen päähän ja kokeilin vielä lähteä sen kanssa takaisin, mutta edes laitumella se ei tullut takaisin päin. Päätin sitten hakea ylimääräistä sähkölankaa ja yrittää saada se toisesta portista ulos. Toisen portin edessä on oja, koska portti ei ole käytössä ja ojassa oli vielä vettä. Hain heti aidan rakennetua liinan takaisin ja pyydystin pojan laitumelta, jossa se oli edelleen hermostunut ja hieman tärisi. Portilla houkuttelin sitä noin 5minuuttia, että se uskaltaisi tulla ojan yli, mutta ei. Lopulta sanoin sille vaan, että lähdetään talliin ja se tuli sieltä rauhassa yli. Jännittynyt oltiin edelleen, mutta sain sen lopulta tarhaan, jossa se vielä ravaili muutaman kierroksen. 

Päiväheinillä, vieläkin piti vähän kuikuilla, mitä ympärillä tapahtuu.

Kävin ottamassa märän loimen pois ja pelkäsin, että jos sillä on kylmä, koska päällä oli vain ihan ohut loimi. Hevonen oli kuitenkin hikinen ja vaahdossa loimen alta, kun oli niin kauhea paniikki hiki tullut. Vaihdoin kuivat ja lämpimät loimet päälle ja otin suojat pois. Kävin purkamassa vielä aidan jonka tein ja jaoin hevosille päiväheinät. Nyt Kalle oli jo suht rauhallinen, vaikka painava lumi katkoikin metsässä vähän väliä oksia. Sinne se jäi kuitenkin tyytyväisenä syömään. Että sellanen rento aamupäivä. Meille kans Kallen kanssa sattuu aina mitä ihmeelisimpiä asioita. Eipä oo ennen meinannut kauhean kokonen oksa tippua päälle.

Eilisestä vielä. Laitoin pitkästä aikaa kannukset jalkaan jotta saisin se oikean jalan läpi ja taipumaan kyljestä. Sainkin sen suht hyvin läpi, mutta hevonen oli todella tahmea muuten. Tehtiin paljon väistöjä ja taivutteluja ja yleistä jumppaa. Hevonen olisi saanut olla energisempi eteenpäin, mutta muuten se oli oikein hyvä ratsastaa.