Vaikeuksien kautta voittooon

En edes muista milloin viimeksi olisi ratsastus tuntunut näin vaikealta ja turhauttavalta. Suurin vika istuu luultavimmin satulan päällä ja ei Kalle ainakaan asiaa helpota ottamalla pahasti nokkiin virheistä tai edes siitä että töitä pitäisi tehdä. Eilen sain pitkästä aikaa kuvaajan paikalle. Aloittelin normaalisti kevyessä ravissa ja heppa oli ihan ok. Se on nyt usein ollut kiinnostuneempi muusta maailmasta kuin itse työnteosta ja siksi on hirveän epätasainen ratsastaa. Alkuravien jälkeen ongelmat kuitenkin alkoivat. Aloin itse yrittää ratsastaa sitä liian paljon liian nopeasti. Kalle on saanut tehdä paljon höntsä treeniä ja ollaan menty mukaavuus alueen sisäpuolella. Tänään kuitenkin päätin jo sitäkin varten haluta ratsastaa enemmän, että kerrankin on joku ottamassa kuvia.

Kuvia tuli tästä kerrasta paljon, tosin monet niin heilahtaneita, ettei julkasukelposia niin kauheasti maneesista yleensäkään oikeen saa.

Alkuraveissa heppa oli ihan hyvä ja rento, eikä alkuun yhtään kiukutellut, kunnes aloin itse mokailemaan.

Olisi pitänyt rauhassa verrytellä hevosta ja vähän rauhallisemmin pyytää sitä liikkumaan paremmin ja tahdikkaammin, sekä hieman edes kokoamaan. En tajunnut heti eteneväni hommissa ihan liian nopeasti, kunnes hevosella sitten jo keittikin yli ja oli keskari pystyssä. Yritin vielä pitkään ratsastaa sitä ja päästä vähemmälle protestoimiselle. Huomasin koko ajan pyytäväni vähän vahvemmin. Mitä vahvemmin pyysin sitä enemmän hevonen menetti hermoja. Se jumitti ja oli ihan kuin mato ja mutkittelee, punkee lapoja vuoronperään kumpaakin suuntaan. Yritin korjata ongelmia ja välillä tulikin hyviä pätkiä myös väleihin jolloin sain vaan rauhassa istua, kunnes tein taas jonkun väärän liikkeen tai joku kuun asento vaihtui, jolloin homman sai aloittaa taas alusta. Aika pitkään se meni siinä kättä vääntäessä hevosen kanssa, kunnes päätin, että tilanne pitää nollata, sillä tämä "tappelu" ei tule loppumaan. Lopulta tuntuikin, ettei edes hevonen tiedä mitä siltä pyydetään, enkä ole ratsastajastakaan varma tiesiko se itsekkään mitä se haluaa.

Välillä mentiin oikeen kivasti. Muutenkin olen saanut raviin lisää liikettä ja laajuutta, eikä töpötetä enää niin pahasti. Hevonen on satulan vaihdon jälkeen huomattavasti liikkunut paremmin. Ongelmia on nimenomaa ratsastettavuudessa jos en ole kunnolla sitä muutamiin päiviin ratsastanut.

Mutta sitten tuli näitä hetkiä ihan liikaa. Tässä kuvassa mennään sentään eteenpäin, vaikka muuten ei ihan samalla aaltopituudella ollakkaan.

Laukannostoissa takapää hyvin alla, muuten laukka huonoa hieman liian kevyellä takapäällä varustettuna.

Peruutus

Hyppäsin alas hevosen selästä. Juoksutin hetken ja tein sen kanssa rauhassa maastakäsin juttuja, jossa se ihanan hyvin kuunteli minua, vaikka olin ollut sille kamala ja huono ratsastaja. Sen jälkeen menin vielä takaisin selkään. Otin kannukset pois ja laitoin varmuudeksi gramaanit, jotta saisin annettua sen laukata hieman enemmän. Aikaisemmalla yrittämällä laukat olivat aika räjähtäviä ja hankalia. Otin ihan uuden asenteen ja päätinkin, että nyt se rentous pitää löytyä ja mun pitää ratsastaa nätimmin ja vähemmän. Pikkuhiljaa heppa muuttui mukavammaksi. Se liikkui eteen ja ei enää prostoinut. Laukkakin alkoi rullata ja hevonen olemaan paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Lopussa ravaessa huomasin kuten jo laukankin aikana, että hevonen alkaa jo olemaan aika väsynyt ja se väkisin alkoi painumaan edestä alas, koska ei enää jaksanut niin hyvin. Loppujen lopuksi heppa oli todella kiva. Ravi oli tahdikasta ja ilmavaa meidän normaaliin raviin verrattuna. Lisäksi hevonen teki paremmin ja ratsastajakin oli taas paremmin kartalla, jolloin hevosenkin on helpompi tehdä.

Kaikenkaikkiaan olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. vaikka harmittaa, että jouduin ratsastamaan vahvalla kädellä ja jalalla, vaikka hevonen ei siitä selvästikkään pitänyt. Noo kaikki me joskus menetetään hermot  ja pyydetään liikaa. Onneksi kuitenkin tajusin tulla alas ja tehdä väliin jotain muuta ja saada onnistuminen loppuun, jolloin on helpompi jatkaa huomenna.

Lisään tähän loppuun vielä videon  ratsastuskerrasta.

Turhauttaako teitä joskus hevostenne kanssa??

Mikä on teidän lempparikuvanne?

Vaihteleva Kalle

Kuulumisia olisi taas luvassa. Kalle on ollut todella vaihteleva, mutta olen pyrkinyt nyt liikkuttamaan sitä enemmän ja se on selvästi tehonnut. Viime viikolla tehtiin aika perusjuttuja. Tiistaina vapaata, keskiviikkona menin sillä gramaaneilla, sillä se oli aika energinen vapaan jälkeen. Muutenkin suurinosa ajasta meni vähän tappelemiseen. Hevonen ei vapaiden jälkeen ole kovinkaan hyvä ja yhteistyökykyinen ja sitä kiukuttaa tehdä töitä. Hommaa ei ainakaan helpottanut, että maneesi oli täynnä esteitä, josta hevonen otti kipinää vielä enemmän. Laukkaa päästiin tekemään vaan pienet matkat varsinkin vasemmassa kierroksessa ja jouduin pitämään se todella pienessä laukassa, koska oli ihan jatkuvasti riehumassa. Loppua kohden hevonen parani kuitenkin ja saatiin edes pienet hyvät pätkät.

Torstaina olin jo sen verran viisaampi, että korjasin esteet kasaan, jotta saan sen rauhassa ratsastettua, eikä se kuumu esteistä. Hevonen oli edelleen aika hankala ja varsinkin aluksi työntekeminen tuotti ongelmia. Torstaina päästiin kuitenkin tekemään jo enemmän, eikä hevonen jatkuvasti sinkoillut tai yrittänyt etsiä sinkoilun aihetta.

Perjantaina mulla olikin sitten jo aika yhteistyökykyinen poni. Päästiin laukkaamaan reilua isoa laukkaa ja lisäksi mentiin pitkästä pitkästä aikaa vähän ravipuomeja. Heppa oli selkeästi innoissaa puomeista, mutta ei riehunut yhtään. Siltä jopa irtosi kivaa irtonaista ravia. Harmitti vähän etten ollut laukkapuomeja laittanut, sillä heppa olisi varmasti niistä pitänyt. Kaikenkaikkiaan sellanen yhteistyökykyinen ja kiva ratsastuskerta, josta molemmille jäi hyvä mieli.

Lauantaina Kalle vietti vapaata. Sunnuntaina menin illalla tallille Onnilla oli kuitenkin tulossa hyppääjä, joten päätin mennä vasta niiden jälkeen enkä kerjätä verta nokasta menemällä Kallen kanssa samaan aikaan ratsastamaan kun kiire ei ollut. Päästinkin joskus hiukan ennen 8 maneesiin. Pakkanen oli aika paljon kiristynyt ja maneesi paukahteli pakkasesta. Kalle oli todella jännitynyt ja huomasin heti ettei selkään meno ole järkevää ennen kun hevonen on kolahduksiin tottunut ja saanut energiaa puretuksi. Päästinkin sen vapaaksi. Se riehui jonkin verran, mutta pääosin pysyi hyvin ympyrällä missä pyysin sitä kulkemaan, aina kolahduksessa se sai pienen ja välillä vähän isomman säntäilykohtauksen. Kohta se kuitenkin rauhottui ja käskin sen vielä vähän ravata. Juoksutuksen jälkeen tein hieman maastakäsin juttuja. Heppa seurasi hyvin vapaana ja teki mitä pyysin. Heppa vaikutti sen verran rauhalliselta, että kiipustin selkään. Ratsastin ihan joku 15minuuttia, sen verran että sain käytyä askellajit läpi. Heppa ei enää jännitynyt äänistä ja oli ihan ok, joten lopeteltiin pitkiin loppukäynteihin ja sen jälkeen oli aika painua talliin iltaruuille.

Vähän tämänhetken rakennetta. Peppua vaikea tunnuistaa missä se menee kun takaseinä on niin samanvärinen. Muuten heppa on kivassa kunnossa tällä hetkellä, vai mitä mieltä olette??

Tänään mentiin jälleen vähän puomeja ja nyt ihan laukassakin. Viime viikkoon verrattuna mulla oli alla kuin eri hevonen. Se oli rauhallinen jopa laiska ja sitä saikin patistaa eteenpäin useaan kertaan, mikäli ei tyytynyt pelkkään pieneen jolkotteluun. Jopa puomit se meni rauhassa ja laukan eteen saaminen oli välillä jopa haastavaa kun viime viikolla sitä ei voinut päästää laukkaan. Otinkin lopuksi isoa rentoa laukkaa ympäri maneesia, jotta sain sieltä hieman enemmän laukkaa irti. Kaikenkkaikkiaan heppa oli kiva ja rauhallinen, vieläkun olisi suostunut liikkumaan aktiivisemmin. Mutta näin päin paljon parempi, sillä rauhallisena sen saa ratsastamalla paremmaksi, kun singahtelevana se vaan usein pahenee ratsastuksen edetessä.

Huomaa että vähän enempi työtä on tuottanut tulosta ja heppa on kivempi, eikä koko ajan tähtäile kohti kuuta. Tästä on hyvä jatkaa.

Harjapakin sisältö

Ohjeet osallistumiseen löytyy täältä

Toi mun omistaja ei onneksi ole ihan niin kova keräämään noita harjoja, mitä se on mm. loimissa. Niitä se kyllä jaksaa ostaa kaikki kaapit täyteen, vaikka usein yritän sille sanoa, etten niitä niin paljon tarvitse, vaikka kylmänherkkä olenkin. Harjoja meillä on oikeastaan vaan tarpeelliset, sillä eihän tällainen komea ja lähes aina puhdas heppa itseään juurikaan likaa, varsinkaan kun on klipattu ja loimetkin vielä päällä. Lisäksi mulla on lyhyt tukka ja häntäkään ei mene takkuun, vaikka ne joka päivä hoidetaankin. Noo mitä meidän harjapakista sitten lopulta löytyykään?

Meillä harjalaatikkona toimii, ihan tavallinen muovinen laatikko, sillä se on kätevä ja kaappiin juuri sopivan kokoinen. Harjojen lisäksi löytyy korvahuppu, jota toi tyyppi jaksaa mulle lähes joka kerta laittaa. Aina se ei vaan muista suoristella mun kutreja, jolloin se vähän kutittaa ja on kiva viskellä päätä ratsastaessa. Sieltä löytyy myös muutama pyyhe silmien ja sierainten ym. pyyhintään, joita harvoin tarvitaan koska ei mun silmät ei vuoda ja harvoin multa sieraimista mönjääkään tulee. 

Harjapakista löytyy myös nyppimiskampa ja sakset joilla mun tukka pidetään siistinä. Loimivyö jotta filtti saadaan pysymään päällä, tosin menen yleensä niin nopeasti liikutuksen jälkeen pieharoimaan, että loimi laitetaan vasta myöhemmin ja loimivyötä ei tarvita. Lisäksi kopasta löytyy lampaankarvapehmuste, joka laitetaan mulle aina tarvittaessa, jos mun hieno ja silkkinen turkki on kulunut. 

Lisäksi kopasta löytyy muutama purkkikin. Tietenkin kiillotus/selvityaine, joka pitää mun turkin vielä kauniimpana. Yleensä se kiiltää kyllä ilman turhia aineitakin, mutta ainakaan loimet eivät hinkkaa niin paljon, kun on turkki liukkaampi. Meiltä löytyy myös haavaspray ja tervalaastari pienten haavojen hoitoon. Ylimääräinen ketjukin on eksynyt harjalaatikkoon. Viime vuonna olin vielä välillä sen verran villi, että noi ihmiset tunki sitä aina välillä mun suuhun tai leuanalta ulkona, jotta olisin paremmin pysynyt housuissani. Noo nyt olen käyttäytynyt paremmin ja mua kuljetetaan nykyisin ihan narulla, joten tollasen turhan ketjun vois heivata jo mäkeen.

Mutta sitten niihen itse harjoihin:

Pölyharja, jolla suurimmat purut ja liat otetaan pois. Tämä harja on jossain vaiheessa tarkoitus vaihtaa luonnonharjaksiseen.

Pehmeämpi luonnonharjanen harja, jolla saa hyvin pikkuliat ja pölyn pois. Tätä harjaa käytetään eniten, sillä minä ja omistaja molemmat tykätään tästä. En kestä mitään kovia harjoja, sillä ihoni on sen verran herkkä, tosin kumisuolla pyörittely tuntuu ihan mukavalta.

Kova harja, jota ei mun harjaamiseen käytetä kuin vain tosi kura aikana ja silloinkin vain jaloissa. Tätä harjaa käytetäänkin pintelipatjojen ja suojien harjaamiseen, sillä sillä saa irti pakkuuntunen hienkankin suojista.

Jouhiharjana toimii ihan tavallinen ihmisten hiusharja, joka tosin  tarvitsisi kohta vaihtaa jo uuteen,

Tässä kaikki harjat laatikossa ja myöskin unohtamani kaviokoukku. Tykätään molemmat enemmän harjattomasta versiosta.

Harjalaatikon päälle tulee vielä ratsastus suojat/ pintelit, mitkä juuri sillä hetkellä on käytössä.

 

Näillä välineillä pysyn siistinä ympärivuoden ja tietenkin vieläkin komeampana!

Liikaa vapaata!

Kallella on nyt ollut aivan liian kevyt liikutus, mutta tällä kertaa ihan syystä. Heppa on pääpiirteittäin ollut ihan ok, mutta huomaa että energiaa on ollut liikaa ja tekemisen puute. Hevonen on varsinkin laukoissa ottanut aina vähän väliä omia rodeotuokioita. Perjantaina olin todella pahassa flunssassa ja en siksi ratsastanut. Ajattelin kuitenkin, että Kalle pääsee vähän liikkumaan, niin käydään maastokävelyllä. Ulkona oli aika tuulista ja pojalla energiaa ihan hirveästi. Pääosin se oli ihan kiltisti, mutta itse nokka tukossa ja kurkku kipeänä yritin tarpoa sen perässä ja osan vielä umpihangessa. Ei oltu kävelemässä kuin noin 20minuuttia ja luulin kuoleva siihen.

Lauantaina oli jo hieman parempi olo, tosin tukossa oli vieläkin pahasti. Ratsastin pojen heti aamusta. Se oli ihan ok, mitä nyt laukassa välillä hevonen vei 6-0. Kerran se lähti vähän rodeoimaan ja olin itse vielä sen verran kipeänä, että muistan kun vaan, että ajattelin, etten jaksa edes yrittää pysyä kyydissä. Noo onnekseni silti siellä pysyin. Sen jälkeen heppa oli ihan normaali ja saatiin vielä tehtyä laukassa hommia. Hevonen ei varmasti näillä tarkoita pahaa, eikä ole mitenkään kipeän oloinen. Kallen vaan pitää aina energisenä päästä vähän riekkumaan. Päästin hevosen vielä päästelemään höyryjä vapaana ratsastuksen jälkeen, jossa se hieman riehui ja laukkaili, mutta järki pysyi hyvin kasassa.

Sunnuntaina täällä oli aivan hirveän kova tuuli ja oltiin Suvin kanssa kisoissa. Kävin heittämässä vaan hepat aamulla ulos ja heppa sai nauttia vapaasta.

Tänään hoidin kanssa aamutallin ja ratsastin pojan heti aamusta. Se oli oikeastaan aika hyvä ratsastaa. Laukka ei ihan aluksi pyörinyt kunnolla, mutta hetken päästä sekin sujui. Tein paljon taivutuksia, siirtymiä ja väistöjä, oikeen siis perusjumppaa. Lopussa heppaa hieman jännitti tai enemmänkin ihmetytti, kun maneesiin alkoi paistamaan aurinko tehden seiniin ja maahan varjoja. Käveltiin loppukäynnit vielä ulkona aivan upeassa auringospaisteessa. Meillä oli selvästi keväinen mieli, sillä Kallekin sai välillä vähän kirkkaampaa väriä päälle. Hevosen suu toimi tänään aika kivasti. Vaihdoin hetki sitten kuolaimet messinkiseen ja hevonen selvästi tykkää siitä enemmän. Suu vaahtoaa juuri sopivasti, kun ennen se ei vaahdonnut juuri yhtään.

Heppa pääsi ilman kaulakappaletta nauttimaan auringosta.  Hepat oli auringopaisteessa niin tyytyväisen ja rennon oloisia, oikeen nauttivat olostaan!

Huomenna Kallelle tulee valitettavasti myöskin vapaata, koska päivä menee pitkälti töissä. Loppuviikko pitäisi kuitenkin päästä treenaamaan ja pyritään tekemään vähän enemmän töitä, eikä vaan ratsastelemaan ympäri maneesia, ilman päämääriä:)

ostoksia

Posti toi tässä mulle ja kallelle vähän uusia juttuja. Aluksi pitää kyllä kiittää ja ihmetellä, miten hyvä palvelu viljar shopissa oli, sillä tilasin tänä aamuna aikaisin meille koulusuojat ja ne saapuivat matkahuollon kautta jo puol 4 täällä. Enpä ole ennen saanut pakettia samana päivänä.

Olen kallelle jo pitkään etsinyt koulusuojia mustana, mitkä suojaavat, mutta eivät kuitenkaan ole liian jäykät ja en halunnut mitään monen sadan euron suojia. Vihdoin löysin juuri viljar shopista hkm koulusuojat. Taakse full:it oli ihan ok, mutta ne olisi saaneet olla ihan pikkasen isommat. Suojat käyvät eteen ja taakse, mutta pyrin pitämään samat suojat aina takana, koska etujalan suojia hevonen ei kuluta, mutta takaa alareunat kuluvat. Tänään heti kokeilin suojia ja vaikuttivat hyviltä, eivät valuneet, hiertäneet tai pyörineet jaloissa.

Etujalkoihin juuri sopivat.

Takajaloissa hieman naftit.

Lisäksi halusin meille jotain värikästä, koska värejä meillä ei juurikaan ole. Tilasinkin hööksiltä satulahuovan, joka oli toson kivan värinen, sekä siihen sopivat turkoosit pintelit.

Itselläni on muuten tällä hetkellä aika flunssanen ja tuskanen olo. Toivottavasti tää tästä menee pikaseen ohi.

Mitäs piditte uusista tavaroista?

Ei sitten hypätty!

Johku kävi siis tiistaina Kallella ja tarkoitus oli jos kaikki menisi hyvin hypätä hieman. Noo eipä taaskaan hyppäämisestä mitään tullut, sillä Kalle oli aivan mahdoton. Tallissa kaikki oli vielä hyvin ja maneesiin saapuessakin Kalle oli suht normaali. Maneesissa vielä edellinen porukka hyppäsi ja meidän kanssa yhtä aikaa maneesissa ei varmaan yli puoleen vuoteen ole ollut muita. Noo senkin Kalle otti vielä suht rauhassa. Seisottiin keskellä, kun muut tuli vielä rataa. Hetken Kalle malttoi, mutta takana laukkaavat ja hyppäävät hevoset olivat liikaa ja muutaman kerran se liinan päässä hypähtikin ja säntäili. Käveltiin hetki, jossa se oli kiltisti, mutta selkeästi jännitynyt. Kohta olikin Johkun aika mennä selkään.

Oli se hieno kun se keskittyi. En ottanut kun muutamia kuvia, koska suurinaika meni pelleilemiiseen, enkä edes tajunnut ottaa kuvia Kallen rodeohypyistä!

noin 10m ne pääsi etenemään, kunnes Kalle alkoi hyppimään pystyyn ja siitä sellasia ihme tasajalkaloikkia. Käyntiä ei löytynyt ollenkaan ja ihan parinkymmenen metrin välein hevonen alkoi riehumaan. Lopulta kuitenkin hevonen alkoi edes hieman rentoutumaan, tosin sillon se näytti hienolta, koska oli ryhdikäs, takajalat kunnolla alla ja ravi selvästi ilmavampaa. Johku päätti kokeilla viellä laukkaa, jossa Kalle yritti löhteä toisella sivulla aina pukkilaukkaa (siellä oli siis este ja sellanen metrin väli seinän vieressä, jossa hevonen aina rupes hyppimään). Kun laukka oli turhan "lennokasta", jatkettiin taas ravista jännityneellä hepalla. Kun se taas alkoi edes hieman osoittamaan rentoutumisen merkkejä, kokeiltiin laukkaa uusiksi. Edelleen se vähän hyppelehti siinä samassa kohtaa, mutta nyt pysyi edes jotenkin järjissään. Vielä loppuravit, jossa se jo hieman venytti eteenpäin ja lopetettiin heti kun se oli edes ihan ok. Loppukäynneissä huomasi, että hevonen oli aika hermostunut, sillä se kipitti mun edessä, kun normaalisti se tulee takana. Lisäksi se oli hionnut aika reippaasti, vaikka ei juuri muuta kuin ympyrällä ravattu. Normaalisti rentona sitä ei juuri hikeen saa. Tallissakin se oli vielä levottomampi mitä normaalisti, mutta pikkuhiljaa iltaruokien saavuttua se alkoi jo olemaan ok.

Vieras ihminen ei välttämättä huomaa pikkujutuista, että se on hermostunut, mutta itse jokapäivä sitä käsittelevänä huomaan milloin se on hieman hermostunut. Kalle on vielä siitä hankala, ettei sitä saa rauhoitettua, vaan se hermostuu helpolla vaan lisää. Noo Johku tulee luultavammin lauantaina uusiksi ja silloin mennään maneesiin vasta sitten kun muut on poissa ja yritetään saada tilanteesta mahdollisimman rauhallinen, jotta Kalle ei hermostuisi missään vaiheessa.  Aina muuten kun joku vieras tulee Kallea kokeilemaan, ihmettelee ne että onko varma ettei Kalle ole tamma. Olen sitä itse monet kerrat miettinyt, sillä se on käytökseltään kuin tamma, koskaan ei tiedä millä päällä ollaan. :)

Tänään hepalla lepo, koska itsellä päivä meni töissä. Loppuviikosta olisi tarkoitus ratsastaa poikaa ahkeraan ja saada sen energia määrä laskettua, jotta se jaksaisi vielä paremmin keskittyä.

1,5 vuotta!

Lauantaina mulle ja Kallelle oli kertynyt jo 1,5 vuotta yhteistä matkaa. Lauantaina en kuitenkaan tallilla käynyt, sillä Kallella piti tulla ratsastaja, mutta ei omilta menoiltaan päässyt. Itsellä meni töissä se verran pitkään, etten vaan jaksanut mennä ja lisäksi oltiin lähdössä kavereiden kanssa hieman juhlimaan, joten pikkupäikkärit olivat paikallaa. Laiska omistaja! Tosin heppa ei tainnut ylimääräisestä vapaasta nokkiinsa ottaa.

Sunnuntaina suuntasinkin taas tallille. Kalle pääsi sisälle syömään ja samalla laittelin sitä kuntoon. Epäilin, että se saattaa olla jumissa, koska ei perjantai paniikkien jälkeen ollut liikkunut. Juoksutin sen aluksi sivuohjilla, jossa hevonen oli aluksi jäykkä ja ei halunnut liikkua kunnolla eteen.  Pikkuhiljaa hevonen vertyi ja siltä alko tulla todella kivaa ravia ja liikkumaan elastisesti. Laukassa heppa oli hyvä ja se kulki todella rauhassa ja koottuna laukan, sekä siirtyi heti raviin kun pyysin.

Saatte vanhija kuvia edes hieman kuvittamaan tekstiä, koska uusia ei ole.

Juoksutuksen jälkeen hyppäsin selkään. Hevonen oli hankala. Se oli selvästi vähän niskan päällä ja muutenkin jäykkä. Pohjetta se ei hyväksynyt ollenkaan ja protestoi minkä kerkesi. Luulempa tämän johtuneen vapaista ja lisäksi perjantaina liikutukset meni miten meni, joten hevonen selvästi testaili, niin kuin usein tällaisten tapahtumien jälkeen. Jouduin ratsastamaan hevosta hieman normaalia vahvemmin, koska se ei ollut yhteistyö haluinen. Laukkojen jälkeen tilanne hieman parani. Ratsastin K aika lyhyessä muodossa, jotta sain sitä kunnolla töihin, koska muuten se ei kuunnellut yhtään. Lopulta aikamme tapeltua, hevonen antoi aika hyvin periksi ja oli lopussa jo kiva, ilman kiukuttelua. Loppukäynnit taisivat kiireessä jäädä vähän lyhyiksi ja hevonen joutui ratsastuksessa kulkemaan vähän normaalia lyhyemmässä muodossa, kun usein ratsastan sitä paljon pyöreämpänä.

Maanantaina liikutin hevosen heti aamusta. Tallissa sen lihakset värähtelivät välillä, jos hevonen joutui olemaan hetken jossain raskaamassa asennossa. Laitoin hevosen kuitenkin valmiiksi ja suunnistimme maneesiin. Alkukäyntien jälkeen otin loimet pois ja huomasin sen lihasten välillä vieläkin värähtelevän. Aloin kuitenkin normaalisti verkkaamaan ja tarkoitus oli kevyesti jumpata hevosta ja mennä vain askellajit läpi pyöreässä muodossa. Heppa oli aika jäykännoloinen ja vähän kokeili alussa, miten kuljetaan. Sain sen kuitenkin aika nopsaan paremmaksi ja laukassa se oli todella pyöreä ja kiva. Taivuttelin vielä hevosta ja otin muutamia väistöjä, jotta saan sen kunnolla vertymään. Kun heppa oli jumpattu, käytiin loppukäynnit vielä maastakäsin maastossa.  Heppa oli maastokävelyllä todella kiva ja rento.

Nyt ulkona on todella kaunista ja lunta on tullut aika reippaasti. Tarttisikin äkkiä saada joku kuvaamaan minua ja Kallea ulos, ennen kuin kaikki lumi kerkeää taas lähtemään pois. Saataisiin kerrankin kauniita kuvia ainakin hevosesta ja maisemasta. Ainii ja luulen lihasten pienen tärinän johtuneen jumeista, koska hevonen oli muutaman päivän liikkunut todella jännityneesti ja lisäksi tarhassa lumen määrä paljon lisääntynyt, sillä ratsastuksen jälkeen kun oli kunnolla jumpattu heppa oli täysin normaali ja rento. Tänään olisi tarkoitus hieman hypätä, mikäli suunnitelmiin ei tule muutoksia.