Vaikeuksien kautta voittooon

En edes muista milloin viimeksi olisi ratsastus tuntunut näin vaikealta ja turhauttavalta. Suurin vika istuu luultavimmin satulan päällä ja ei Kalle ainakaan asiaa helpota ottamalla pahasti nokkiin virheistä tai edes siitä että töitä pitäisi tehdä. Eilen sain pitkästä aikaa kuvaajan paikalle. Aloittelin normaalisti kevyessä ravissa ja heppa oli ihan ok. Se on nyt usein ollut kiinnostuneempi muusta maailmasta kuin itse työnteosta ja siksi on hirveän epätasainen ratsastaa. Alkuravien jälkeen ongelmat kuitenkin alkoivat. Aloin itse yrittää ratsastaa sitä liian paljon liian nopeasti. Kalle on saanut tehdä paljon höntsä treeniä ja ollaan menty mukaavuus alueen sisäpuolella. Tänään kuitenkin päätin jo sitäkin varten haluta ratsastaa enemmän, että kerrankin on joku ottamassa kuvia.

Kuvia tuli tästä kerrasta paljon, tosin monet niin heilahtaneita, ettei julkasukelposia niin kauheasti maneesista yleensäkään oikeen saa.

Alkuraveissa heppa oli ihan hyvä ja rento, eikä alkuun yhtään kiukutellut, kunnes aloin itse mokailemaan.

Olisi pitänyt rauhassa verrytellä hevosta ja vähän rauhallisemmin pyytää sitä liikkumaan paremmin ja tahdikkaammin, sekä hieman edes kokoamaan. En tajunnut heti eteneväni hommissa ihan liian nopeasti, kunnes hevosella sitten jo keittikin yli ja oli keskari pystyssä. Yritin vielä pitkään ratsastaa sitä ja päästä vähemmälle protestoimiselle. Huomasin koko ajan pyytäväni vähän vahvemmin. Mitä vahvemmin pyysin sitä enemmän hevonen menetti hermoja. Se jumitti ja oli ihan kuin mato ja mutkittelee, punkee lapoja vuoronperään kumpaakin suuntaan. Yritin korjata ongelmia ja välillä tulikin hyviä pätkiä myös väleihin jolloin sain vaan rauhassa istua, kunnes tein taas jonkun väärän liikkeen tai joku kuun asento vaihtui, jolloin homman sai aloittaa taas alusta. Aika pitkään se meni siinä kättä vääntäessä hevosen kanssa, kunnes päätin, että tilanne pitää nollata, sillä tämä "tappelu" ei tule loppumaan. Lopulta tuntuikin, ettei edes hevonen tiedä mitä siltä pyydetään, enkä ole ratsastajastakaan varma tiesiko se itsekkään mitä se haluaa.

Välillä mentiin oikeen kivasti. Muutenkin olen saanut raviin lisää liikettä ja laajuutta, eikä töpötetä enää niin pahasti. Hevonen on satulan vaihdon jälkeen huomattavasti liikkunut paremmin. Ongelmia on nimenomaa ratsastettavuudessa jos en ole kunnolla sitä muutamiin päiviin ratsastanut.

Mutta sitten tuli näitä hetkiä ihan liikaa. Tässä kuvassa mennään sentään eteenpäin, vaikka muuten ei ihan samalla aaltopituudella ollakkaan.

Laukannostoissa takapää hyvin alla, muuten laukka huonoa hieman liian kevyellä takapäällä varustettuna.

Peruutus

Hyppäsin alas hevosen selästä. Juoksutin hetken ja tein sen kanssa rauhassa maastakäsin juttuja, jossa se ihanan hyvin kuunteli minua, vaikka olin ollut sille kamala ja huono ratsastaja. Sen jälkeen menin vielä takaisin selkään. Otin kannukset pois ja laitoin varmuudeksi gramaanit, jotta saisin annettua sen laukata hieman enemmän. Aikaisemmalla yrittämällä laukat olivat aika räjähtäviä ja hankalia. Otin ihan uuden asenteen ja päätinkin, että nyt se rentous pitää löytyä ja mun pitää ratsastaa nätimmin ja vähemmän. Pikkuhiljaa heppa muuttui mukavammaksi. Se liikkui eteen ja ei enää prostoinut. Laukkakin alkoi rullata ja hevonen olemaan paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Lopussa ravaessa huomasin kuten jo laukankin aikana, että hevonen alkaa jo olemaan aika väsynyt ja se väkisin alkoi painumaan edestä alas, koska ei enää jaksanut niin hyvin. Loppujen lopuksi heppa oli todella kiva. Ravi oli tahdikasta ja ilmavaa meidän normaaliin raviin verrattuna. Lisäksi hevonen teki paremmin ja ratsastajakin oli taas paremmin kartalla, jolloin hevosenkin on helpompi tehdä.

Kaikenkaikkiaan olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. vaikka harmittaa, että jouduin ratsastamaan vahvalla kädellä ja jalalla, vaikka hevonen ei siitä selvästikkään pitänyt. Noo kaikki me joskus menetetään hermot  ja pyydetään liikaa. Onneksi kuitenkin tajusin tulla alas ja tehdä väliin jotain muuta ja saada onnistuminen loppuun, jolloin on helpompi jatkaa huomenna.

Lisään tähän loppuun vielä videon  ratsastuskerrasta.

Turhauttaako teitä joskus hevostenne kanssa??

Mikä on teidän lempparikuvanne?