kengitys ja kylmäää

Heippistä taas. Maanantaina Kallelle tuli kengittäjä. Poika pääsikin suoraan laitumelta kengitykseen. Harjailin hepan ennen kengitystä. Kalle on ollut viimeiset kerrat todella kiva kengittää ja seissyt koko ajan ihan paikallaa. Olen yleensä antanut sen syödä samalla kun sitä kengitetään, sillä silloin se malttaa seisoa paikallaan. Lisäksi talvisin hepat tulevat yleensä sisälle 4-5 aikaan, joten ollaan otettu illemmalla kengitys, sillä silloin heppa on rauhallisimmillaan, sillä tietää että on aika tulla sisälle.

Nyt tilanne oli kuitenkin hieman eri. Hepat on ensinäkin johonkin 7 asti ulkona ja lisäksi hevonen oli laitumella. Hevosellahan ei siis ollut yhtään nälkä, joten sitä ei heinät kiinnostaneet siis pätkääkään, vaan heppa oli hieman levoton, sillä se tiesi muiden olevan laitumella ja lisäksi ne säännöllisesti huutelivat perään. Tähän kun lisätään vielä hyttyset, joita Kalle ei siedä oikeastaan yhtään, oli hevonen huomattavasti hankalampi, mitä edellisillä kerroilla. Heppa siis ei sen enempää tee mitään, mutta yrittää välillä rimpuilla jalkaa irti. Kerran kengittäjä sitten hieman komensi ja loppuajan hevonen seisoi huomattavasti paremmin. Tosin se sai yhden haavan kun vetäisi jalat pois ja naulat oli kyllä käännetty, mutta ei poikkastu, joten veti toiseen jalkaan pintanaarmun. Onneksi siihen ei tullut sen enempä ja puhdistuksella meni ihan kiinni seuraavaks päiväks.

Hevonen tarkkana kuin porkkana, eikä paikallaan oleminen ollut ollenkaan kivaa.

Kun hepalla oli kengät jalassa lähdin ratsastamaan. Tein ihan normaalia verkkaa vapaan jälkeen ja heppa olikin ihan kiva ratsastaa, joten en mennyt kovinkaan kauattaa. Keskityttiin taas suoruuteen etenkin laukassa ja oli jo ihan ok.

Tiistaina Kallella oli vapaata, sillä olin töissä lähes koko päivän ja kävin muutenkin hakemassa Kallelle Raisiosta magnesiumia, sinkki-kuparia, racing selectediä ja valkosipulia, sillä hevonen on ratsastusten alussa vähän yskinyt kuivaa yskää, joka johtuu luultavasti kuivasta ilmasta. Saa nyt valkosipulia sen aikaa, että lakkaa yskimästä ratsastuksen alussa.

Tänään Kalle pääsi liikutukseen jo heti aamusta. Hepat oli vielä sisällä kun menin. Ulos mentyä huomasin, että hevonen on aika virtaisa ja kyttäilikin lähes kaikkea. Käveltiin kuitenkin ihan rauhassa, kunnes heppa pelästyi auki olevie olvia (jotka ei koskaan ole auki) ja päätti ämpäistä toiseen suuntaan ja hyppiä pystyyn. Yritin sitten päästä pelottavan kohdan ohi, mutta eipä se paljon auttanut roikkua ohjissa kun 550kg päättää mennä toiseen suuntaan. Tyytysinkin että hevonen kävelee muutaman askeleen kohti, jonka jälkeen käännytään ja mennään toista kautta. Hevonen oli jälleen todella tosissaan, se hieman tärisi ja puhkui ja kasvoi ainakin 2m:), noo hetki siinä trimpattiin ja pakiteltiin, kunnes heppa rauhottui ja päästiin maneesiin. Itseäni nykyisin naurattaa nämä hevosen tempaukset, sillä pelkää niin kummallisia asioita ja lisäksi se kunnioittaa niin hyvin ihmistä, eikä juurikaan vedä narusta, joten hyppii ja tanssahtelee vaan vieressä.

lisätään nyt vähän vanhoja ratsikuvia, niin ei tule niin tylsä tekstistä

Maneesissa tehtiin taas normaalia jumppaa matalassa muodossa. Tehtiin paljon kasikolla, kuitenkin niin että ympyröiden vaihto tapahtuu vähän niinku lävistäjällä, jossa heppa suora. Tein kasikolla paljon siirtymiä ja käynti- ravi-käynti siirtymissä heppa onkin todella kiva ja rento. Näiden jälkeen otin myös laukkaa. Vasenta laukkaa on parempi säädellä, mutta oikeaan se on jotenkin rennompi. Laukka-ravi siirtymiin yritin keskittyä, jotta ratsastan ne. Muutama ihan keskinkertanen siirtymä tulikin ja koko ajan paranee. Laukkojen jälkeen heppa välillä juoksee hetken vähän alta ja menee pois avuilta, joten tein vielä taivutteluja ja väistöjä ravissa. Väistöt sujuivatkin yllätävän hyvin. Kun heppa oli taas avuilla ja kuunteli otin kevyttä ravia taas kasikolla. Hepalla oli selvästi virtaa tänään, sillä se vähän yritti kyttäillä koko ajan ja silloin joutuu pyytämään vähän vahvemmin avuille, jotta saa sen kuuntelemaan minua. Lopulta heppa oli kiva eikä enää kyttäillyt mitään, johon olikin hyvä lopettaa. Ratsastuksen jälkeen heppa pääsikin ulos tarhaamaan:)

Taas tuli kilometrin mittainen postaus. Ei ole pakko lukea, enemmän itseäni varten, jotta muistan vielä vuosienkin päästä millainen heppa on milloikin ollut:)