Jenna & Gary Brady: Viikon blogihaaste, harrastusanalyysi

Ole mukana yhteisöllisempää hevosblogikulttuuria ja osallistu haasteeseen blogissasi näin:

Kopioi haasteen banneri(tämän postauksen ylimmäinen kuva) postaukseesi. Linkitä tämä haasteteksti omaan postaukseesi, jotta muutkin löytävät ohjeet haasteen toteuttamiseen. Vastaa haasteeseen omin sanoin blogissasi. Käytä luovuutta, sovella ja somista postausta kuvilla. Linkitä postauksesi tämän tekstin loppuun, jotta muutkin pääsevät lukemaan sinun näkökulmasi asiasta.Viimeiseksi haasta kolme muuta bloggaajaa mukaan!

Blogitallin toimitus valitsee voittajaksi mielenkiintoisen, persoonallisen tai muuten vain hienon haastepostauksen, jonka kirjoittaja voittaa Magic Brushin sponsoroiman palkinnon! Parhaiten ja mielenkiintoisimmin toteutetut haastepostaukset pääsevät Blogitallinetusivulle!

Mitä minä teen?

Tuntuu vaan jotenkin niin kauhean vaikealta pukea sanoiksi, mitä minä harrastan. Ennen tähän olisi ollut helppoa vastata, nimittäin yleisurheilua ja ratsastusta. Yleisurheilu vei ennen lähes kaiken vapaa-ajan ja elin muutenkin urheilun mukaan. Olisiko siis edes sitä voinut sanoa harrastukseksi, jos sitä tosissaan kisaa ja tekee kaikkensa sen eteen. Silloin oli myös helppo vastata, että ratsastusta. Ratsastin silloin Otolla yleensä noin 5 kertaa viikossa ja olen koko ikäni myös ratsastanut. Mutta mitä tällä hetkellä. Yleisurheilu-uran loputtua ostin oman hevosen, jolloin myös muut hevoset ja harrastukset jäivät vähemmälle.

Ennen hevoset olivat oikeastaan vaan ratsastusta. Kävin tallilla ja hoidin hevosen vain ennen ja jälkeen ratsastuksen ja menin kotiin. Oman hevosen myötä harrastus on kuitenkin muuttunut elämäntavaksi, johon tottakai ratsastus kuuluu suurelta osalta. Nykyisin hevosteluun kuuluu jotenkin niin paljon enemmän tunnetta ja vastuuta. Rakastan touhuta Kallen kanssa kaikkea ja ihan vaan katsoa sitä mm. laitumella. Kalle on hirveän ihmisrakas hevonen, joka tykkää touhuilusta, onkin ihanaa kuinka se tulee heti portille vastaan tarhassa, kun saavun autolla tallin pihalle. Nautinkin kun saan aamulla aikaisin mennä tallille ja tehdä tallihommia rauhassa, katsella miten hevoset syövät ja miten hyväntuulisena ne ulkoilevat, etenkin kauniilla ilmalla ja muutenkin seurata niiden käytöstä.

Tunne on tullut nykyään tärkeäksi hevosen kanssa toimiessa. Ratsastuskoulu aikoina ei ratsastukseen liittynyt oikeastaan kuin pettymyksen ja onnistumisen tunteita, mutta nykyisin Kallen kanssa touhutessa, voi tuntea sen rakkauden jotain hevosta kohtaan yhä vahvemmin ja vahvemmin. Tämän takia mietinkin usein ja pitkään mietinkin, miten voisin parantaa hevosen olemista. Usein tulee myös huoli, onko hevosella kaikki hyvin, onko varusteet sopivat, onko ruokinta oikeanlainen ja miksi hevonen käyttäytyy välillä huonosti ja on hermostunut. Tämän takia tuleekin ihan luvattoman paljon selattua netistä erilaisia hevosen ruokintaan ja hyvinvointiin liittyviä sivuja. Mitä enemmän lukee sen huolestuneemmaksi tulee, että teenkö oikein ja mitä voisin tehdä paremmin.

Ratsastuksessa meillä on selkeät tavoitteet, vaikka ei juurikaan kisata. Haluan kuitenkin kehittää itseäni ja hevosta mahdollisimman paljon ja samalla liikuttaa sitä niin, että se pysyy mahdollisimaan pitkään terveenä ja sen mielenkiinto liikkumiseen säilyy. Hevonen on välillä aika hankala, jonka takia menen ihan liian yksipuolisesti maneesissa. Pikkuhiljaa hevoseen paremmin tutustuttuani ja pikkuhiljaa luottamusta saavuttaen päästään koko aikaa parempaan ja mielekkäämpiin ratsastuksiin ja liikutuksen monipuolistuvat. Minulle on hirveän tärkeä, että hevonen nauttisi liikkumisesta. Tämän takia koenkin aika usein huonoa omatuntoa, kun en maastoile ja tee puomi/kavalettijumppaa tarpeeksi usein, vaikka hevonenkin onkin motivoituneesti tehnyt töitä.

Tämän tempperamenttisen ja ihmisläheisen hevosen saavuttua minulle, on ratsastus ja hevostelu tullut jotenkin niin "täydelliseksi". On hevonen joka reagoi jokaiseen asiaan, epäonnistumisia koetaan paljon ja harmaita hiuksia tämä hevonen aiheuttaa enemmän, kuin kaikki entiset hevoset yhteensä, mutta tämän kanssa onnistuessa muistaa kuinka hieno harrastus ja tärkeä hevonen tämä on. Harvoin sitä tulee itsensä takia tai muiden ihmisten takia niin paljon valvottua öitä, kuin tämän herran kanssa. Onneksi Kalle on kuitenkin ollut todella terve koko minulla olo ajan, joten suurilta huolilta ollaan säästytty.

Miksi minä harrastan?

Tähän vastaus tuli oikeastaan jo tuossa alussa. Ratsastuksen kuitenkin aloitin 5 vuotiaana, jonka jälkeen hevoset veivät mukanaan. Yleisurheilun rinnalla ratsastus ja hevoset on ollut mulle etenkin henkisesti todella suuressa roolissa jonkinnäköisenä henkireikänä. Toivonkin aina 18 vuotta omaa hevosta sitä kuitenkaan koskaan saamatta. Onneksi tänä aikana olen saanut tutustua mitä mahtavimpiin hevosiin, joista tärkeimpinä ehdottomasti ovat olleet Mappi (se lämppäri, joka ei oikeen osannut laukata ja ei muutenkaan ollut mikään koulukenttien tähtihevonen, mutta sydän sitä enemmänkin täyttä kultaa) ja

Otto pappa (todella osaava ja kiltti kouluhevonen, jolta ei mitään saa ilmatteeksi, joka on todella paljon opettanut minua ratsastajana ja saanut muutenkin kokea paljon sellaista mitä muilla hevosilla ei ole voinut kokea, kuten laukkapiruetit ja sarjavaihdot).

Ilman näitä kahta hevosta en kokisi edes olleen vielä valmis omaan hevoseen, niin paljon ne mulle on opettanut. Kuitenkin 18 vuoden odottamisen jälkeen, vihdoin oli työpaikka ja mahdollisuus omaan hevoseen, joten sen päätin hankkia. Nyt ollaan sillä tiellä ja toivottavasti mun ja Kallen yhteinen taival tulee jatkumaan pitkään ja uskonkin hevosten aina tulevan olemaan osa minun elämääni.

Kuinka harrastukseni käytännössä toteutuu?

Minulla on aina jonkinlainen suunnitelma hevosen liikutuksesta. Suunnitelen yleensä ennalta mihin aikaan mikäkin päivä menen tallille ja jätän tallille käymiseen riittävästi aikaa, sillä mulla on todella tiukka aikataulu joka päivä. Suunnittelen myös valmiiksi vapaapäivät. Pyrin myös jokaiseen viikkoon sisällyttämään niin juoksutusta liinassa, kuin vapaanakin, maastoilua ja estehömppää, tosin ihan jokaiseen viikoon en näitä saa mahtumaan tai muista/viitsi toteuttaa. Sileällä pyrin aina saamaan hevosen ratsastettua avuille ja laittaa raskaammat päivät kevyiden päivien väliin. Liikutan hevoseni pääasiassa ihan yksin, eikä sillä ole muiten ratsastajia muutakuin muutaman kerran vuodessa, joten tiedät todella tarkkaan hevoseni liikutukset ja muutenkin miten se on toiminut. Vaikka ei kisata, eikä käydä valmennuksissa säännöllisesti, on minulle kuitenkin tärkeää kehittää meitä ratsukkoina eteenpäin. Aikataulua ja suunnitelmia muutetaan kuitenkin sen mukaan miltä hevonen tuntuu ja aina voi sattua jotain ennalta arvaamatonta.