tiistai 7. tammikuuta 2014

Viikon kuulumisia jälleen!

Olen taas oikein otsikoinnin mestari, mutta tässä nyt kuitenkin vähän meidän kuulumisia!
Lauantaina hevosesta huomasi jo, että oli liikkunut monta päivää putkeen. Heppa oli ihan ok, mutta vähän sen oloinen, että lihakset on väsyneet, niinpä ratsastin aluksi ihan kevyesti eteen-alas. Takapää oli hieman jäykän tuntunen, eikä irronnut kunnolla takaa, vaikka aikaa olikin jo kulunut joku 20min. Lisäksi hevonen oli vähän semmonen kireän oloinen ratsastaa. Kalle on tällainen yleensä silloin kun vaatii vapaapäivää. Vapaa päivä olikin tulossa, sillä sunnuntaina olin lähdössä koko päiväksi Tampereelle. Lauantaina en siis vaatinut hevoselta sen enempää vaan yritin saada sitä hieman rentoutumaan, jotta lihakset vertyisi. Kun heppa oli kohtalainen, päätin antaa sen hetken juosta maneesissa vapaana, ilman mitään ratsastajia. Otin satulan ja ohjat pois ja päästin hepan kaasuttelemaan maneesiin. Tais se aluksi tehdä yhden pienen pukin ja laukkaili muutaman minuutin, mutta oli tällä kertaa kylläkin aika rauhallinen. Hetken päästä heppa siirtykin raviin ja ravaili ympärimaneesia. Seisois aluksi ihan maneesin reunalla, jotta heppa sai rauhassa juosta. Hetken päästä menin maneesin keskelle seisomaan, jotta hevonen jatkoi hetken vielä ravia. Kalle katsoi lähes koko ajan minua päin ja ravaili rauhassa ja venytti välillä hyvin eteen-alas. Hepalle tuli hiki jonkun verran, mutta ei niin kova kun yleensä irtona, sillä hevosella ei tänään ollut niin paljon ylimääräistä energiaa. Käveltiin vielä filtit päällä ja takaisin talliin. Tässä muutama video irtojuoksutuksesta.


Sunnuntaina Kalle sai siis ansaitun vapaansa. Maanantaina Tiina tuli jälleen Kallella. Ne teki jälleen ihan normaaleja juttuja. Tärkein oli taas rentous ja eteenpäin pyrkimys. Tiina otti myls ekaa kertaa vähän ohjaa piukemalle ja totesi saman kuin minäkin, että Kalle antoi ottaa edestä enemmän, mitä viimeks kun sillä oli vielä alaturppis. Kaikenkaikkiaan Kalle oli tosi kiltisti maanantaina. Hassua oli myös että laukka oikealle oli parempaa kuin vasemmalle.

Tänään Menin Kallella heti aamulla.  Laitoin hepan aika nopeasti kuntoon ja suuntasin kohti maneesia. Kävelytin hetken maastakäsin ja nousin sitten selkään. Kävelin vielä hetken ihan vapailla ohjilla, jonka jälkeen aloin ravaamaan. Aluksi annoin taas ravailla aika rauhassa, jotta hevosen lihakset lämpenisivät kunnolla. Kalle alkoikin pikkuhiljaa ravata paremmin ja ilmavammin. Tein aluksi töitä kasikolla ja välillä jatkoin ihan suoraan, jotta hevosen ei tarvitse olla koko ajan asettunut johonkin suuntaan. Alkuravien jälkeen tulin aina keskihalkasijalle ja väistätin hevosta vuorotellen molempiin suuntiin käynnissä. Heppa väisti tänään aika hyvin. Otin myös muutaman kerran ravissa, jotka sujuivat kohtalaisesti. Tämän jälkeen vielä muutama sulkutaivutus pitkällä sivulla ravissa, jotka sujuivat yllätävän hyvin. Tämän jälkeen päätin kokeilla laukkaa. Otin oikeaan kierrokseen. Heppa jälleen aina kun yritin nostaa meni vaan rullalle ja jäi paikalleen. Saattaa olla, että hevonen hiukan pissittää ja kaikenlisäksi huomaan, että jään puristamaan. Huomaan kyllä koska on sellanen hetki, että laukka voisi nousta, mutta en oikeen tahdo saada sellasta fiilistä. Muillahan ei siis tätä ongelmaa Kallen kanssa ole. Mulle vaan aina välillä tulee hevosten kanssa laukannostot ongelmaksi, josta sitten kehitän oman pään sisällä ongelman, jonka hevonen vaistoaa ja joku päivä se vaan häviää. No mutta siis takaisin ratsastukseen. Hevonen rupesi hieman pelleilemään ja jumitti koko ajan.

Päätin, että nyt tämä loppuu ja hevosen pitää kuunnella ja tehdä niin kuin haluan. Aloin ratsastamaan ravia jälleen. Hevonen yritti jumittaa aina tietyissä kohtia, mutta en antanut tehdä sitä. Jouduin käyttämään aika kovaa pohjetta, mutta pääasia oli, että hevonen kuunteli ja tuli takaisin avuille. Hetken päästä hevonen ymmärsinkin, että ei auta pelleilyt, kun "apinan raivolla" ratsastin sitä, enkä enää tyytynyt keskivertoon. Ja irtosihan sieltä jälleen oikeen irtonainen hieno ravi ja hevonen teki rehellisesti töitä. Päätin vielä tämän ravin jälkeen, että kokeilen laukannostoa ja jos se kerrankin nostaa niin sitten sen ei tarvitse tehdä enää töitä. Eka nosto meni pipariksi, kun en vissii uskonut sen nostavan ja otin sen vahingossa alas muutaman askeleen jälkeen. Jatkoin taas muutaman kierroksen kunnolla ravia, jonka jälkeen uusi nosto. Heppa nosti laukan. Kalle kerkesi laukkaamaan muutaman askeleen, kunnes hieman kompastui ja otin raviin. Annoin asian olla, koska heppa nosti kiltisti laukan ja sain sen itse otettua ales. Hetki vielä ravia ja loppukäynnit. Aluksi hetken selässä ja sitten maastakäsin. Heppa oli ihan super rauhallinen ja käveli perässä koko ajan. Talliin mentäessa heppa lähes "laahusti" perässä ja oli muutenkin ihan super rento. Tallissakin heppa oli rauhassa, ainuastaan muutaman kerran kuopi, mutta ei tänttäröinyt koko aikaa, vaikka olikin yksin tallissa ja tiesi pääsevänsä pihalle.

Kalle on ollut nyt todella kiva hoitaa ja taluttaa ja ratsastaakkin, sillä se on ollut tosi rento ja levollinen, eikä koko ajan kyttäile kaikkea turhaa.

Ja on muuten hassua toi mun ikuinen laukkaongelma. Se on varmasti mun päänsisäinen, sillä koko sen ajan kun olen ratsastanut (18v säännölisen epäsäännölisesti), on mulla monella hevosella ollut ongelma laukannostossa aika kauankin, kunnes se vaan joskus häviää ja laukat nousee lähes ajatuksen voimalla. En tiedä yritänkö sitten vaan välillä liikaa vai mikä on. Otollahan mulla oli sama ongelma tosi kauan, etten meinannut saada laukkaa nostettua, kun nykyisin sen kanssa ei tarvitse tehdä juuri mitään kun se nostaa. Samoin monella muulla hevosella, vaikka saisin ne kuinka kivasti liikkumaan ravissa ja tehtyä kaikenmaailan temppuja niitten kanssa. Hassua! Uskon, että jossain vaiheessa tämäkin ongelma selätetään. (Kiva alottelevat ratsastajan ongelma mulla).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti